Työterveys – lakisääteinen pakkopulla vai tiedolla johdettu työkyvyn valmentaja?

Aava

Aavan työterveyden liiketoimintajohtaja Timo Vänttinen väittää, että perinteisellä työterveydellä hukataan tehokkuutta, koska työkykyä ei ajatella kuin yksilön kautta. Miksi työterveyden potentiaalia ei hyödynnetä? Entä mitkä juurisyyt heijastelevat nyt erityisesti työhyvinvointiin?

Investointi työhyvinvointiin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Siksi minua harmittaa, ettei työterveyshuolto alana ole lunastanut sitä positiota yhteiskunnassa, joka sille on tarjottu.

Työterveyshuolto mielletään lakisääteisenä pakkona, jonka tehtävänä on tarkastella ensisijaisesti yksilöiden työterveyttä ja tuottaa sairaanhoitoa. Tämän seurauksena erinäiset muiden alojen asiantuntijat vuodesta toiseen tekevät esityksiä työterveyshuollon asemasta ja erityisesti työterveyshuollon sairaanhoidon lakkauttamisesta.

Roolimme työelämän kehittäjänä on hautautunut osin oman vaitonaisuutemme takia kritiikin alle. Edelleen työterveyshuollon kilpailutuksissa korostuvat sairaanhoidon palvelut, niiden hinnoittelu, aukioloajat ja etäisyydet.

Toisinkin voisi olla. Työterveyshuollon professiolla on nimittäin ainutlaatuinen mahdollisuus toimia koko suomalaisen työelämän hyvinvoinnin ja työkyvyn kehittäjänä. Alan toimijoilla on rajaton määrä tietoa suomalaisista työpaikoista, työkyvyn haasteiden juurisyistä ja hyvinvointiin vaikuttavista ilmiöistä. Valitettavasti tätä tietoa hyödynnetään vain pienessä osassa työpaikkoja.

Työterveyshuolto voi myös olla tiedolla johdetun kollektiivisen työkyvyn, työhyvinvoinnin, ryhmien sekä yksilöiden terveyden ja työkyvyn valmentaja. Mainetekijöiden takia näitä kuitenkin monesti toteutetaan erinäisten kertatemppukonsulttien toimesta pistemäisinä interventioina.

Ystäväni, hyvinvoinnin asiantuntija ja valmentaja Petteri Kilpinen on kysellyt moneen kertaan, onko Kauppakorkeakoulussa hyvinvointistrategian luomisen koulutusta. Toistaiseksi emme tästä ole vielä kuulleet. Väitän, että yritykset, joilla on johtamiseen, työpaikan rakenteisiin ja energisiin ihmisiin vaikuttava pitkäjänteinen hyvinvointistrategia, menestyvät paremmin kuin ne, joilla tätä ei ole.

Työhyvinvointiin heijastelevat juurisyyt

Tekoäly rynnistää parhaillaan valtavalla voimalla työpaikoille, mutta ihmisinä emme ole ympäristöllemme immuuneja koneita. Vallalla olevat työhön, terveyteen ja työterveyteen vaikuttavat teemat ovat helposti nähtävissä.

1. Turvallisuuden tunteen heikentyminen

Turvallisuuden tunne on yksi ihmisyyden perustarpeita. Länsimaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti Suomessa turvallisuuden tunne on ollut vuosikymmeniä itsestäänselvyys.

Ilmastonmuutos ja ekokriisi, pandemiauhat ja pandemian jälkeinen aika, epävakaa maailmantilanne (sodat) ja taloudellinen taantuma haastavat ihmisten turvallisuuden tunnetta ja heikentävät sitä niin psykologisen, taloudellisen kuin fyysisen turvallisuudenkin saralla.

Kriitikot ovat sitä mieltä, että nämä turvallisuusuhat eivät ole uusi ilmiö. Esimerkiksi 1970-lukua väritti öljykriisi ja 1980-lukua ydinasepelko. Ero 1970–1980 lukujen pelkoihin on kuitenkin tietoyhteiskunnassa, jossa ilmiöiden vaikutus voimistuu.

2. Kasvavat osaamisen vaatimukset

Teknologian ja työn kehittyessä työntekijöihin kohdistuvat osaamisvaateet kasvavat edelleen. Reilut 10 vuotta sitten työterveyshuolloissa ihmeteltiin, kun meitä ohjattiin arvioimaan työntekijöiden osaamista. Työterveyslaitos ja muut työterveysgurut osoittivat tässä kaukonäköisyyttä.

Osaamisvaje vaikuttaa yhä enemmän työntekijöiden työkykyyn. Harva työntekijä puhuu suoraan omasta osaamattomuudestaan tai edes tunnistaa sitä. Mutta kun ihminen pinnistelee päivästä toiseen suorituskykynsä ylärajoilla, on se kognitiivisesti erittäin kuormittavaa ja altistaa uupumisille.

Ihmisen kortisolitasot nousevat ja hyvinvointi on uhattuna erityisesti, jos palauttava vapaa-aika jää niukaksi. Monelle kuormittuneelle käy luontaisesti niin, että kuormituksen kasvaessa palauttavat toiminnot samaan aikaan vähenevät. Tilanteessa pitäisi muistaa lentokoneesta tuttu lause ”laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ennen kuin autat muita”.

3. Nuorempien sukupolvien uusi näkökulma työelämään

Uusien sukupolvien suhtautuminen työhön on muuttunut. Työhön, työnantajaan ja työpaikkaan suhtaudutaan eri tavalla kuin ”päättäjäsukupolvi” on tottunut ajattelemaan. Menneinä vuosina saman työnantajan leivissä pysyttiin pitkään ja moni laittoi uran etusijalle ohi kaiken muun.

Työn ja vapaa-ajan onnistunut tasapaino on voimavaratekijä ihmisen työuralla. Nykypäivänä merkityksellinen työn ulkopuolinen elämä on nuorelle sukupolvelle vähintään yhtä tärkeää kuin merkityksellinen työelämä. Näiden yhteensovittamisessa on yhä useammin haasteita, mikä osaltaan selittää osa-aikatyön lisääntymistä yhteiskunnassa.

Nämä kolme teemaa ovat myös taustalla tulevaisuuden veronmaksajiemme uupumisten ja mielenterveyspoissaolojen kasvussa. Sen vuoksi niistä pitäisi pystyä keskustelemaan enemmän työhyvinvoinnista puhuttaessa.

Teksti: Timo Vänttinen, Lääkärikeskus Aavan liiketoimintajohtaja