Mikä asia löytyy kaikkien inhimillisten työkulttuurien ytimestä?

Outi Sivonen

Itsensä johtaminen yksilön kyvykkyytenä on oikotie toimiviin organisaatioihin! Siinäpä tuttu mantra viime vuosilta.

Mitä jos yksilökeskeisyyden, itsensä johtamisen ja itseohjautuvuuden sijaan yritysten kehittämisessä, alan seminaareissa ja kirjoissa olisikin viimeiset viisi vuotta suitsutettu yhteisöohjautuvuutta, jaettua johtajuutta ja ihmisten kohtaamista? Olisi kuumeisesti mietitty miten systeemit toimivat, millaisia riippuvuuksia niistä löytyy, millaisia kehityskulkuja työyhteisön historiasta löytyy ja miten ne liittyvät nykypäivään – riippumatta siitä, millaisia yksilöitä niihin on tullut ja niistä lähtenyt.

Mutta toisin on.

Google-haku ”itsensä johtaminen työelämässä” tuottaa puolitoista miljoonaa hakutulosta, kun taas ”itseohjautuva työyhteisö” vain reilut 50 tuhatta hakutulosta. ”Yhteisöohjautuvuus”, jonka fokuksessa ovat yhteisön käytännöt, eivätkä yksilön ominaisuudet, tuottaa enää vaivaiset 2050 tulosta.

Yksilöiden toimintatavoilla ja asenteella on toki merkitystä, ja itseohjautuvuus on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin työntekijän näkeminen passiivisena toiminnan kohteena. Tästä olemme varmasti kaikki samaa mieltä. Mutta harva meistä on työpaikallaan yksin tai pelkästään suhteessa omaan esihenkilöönsä. Itseohjautuvuuden näkeminen yksilön taitoisuutena ei yksinään riitä työyhteisön kehittämisen välineeksi alkuunkaan. Koska kaikki työyhteisössä (ja maailmassa yleensäkin) tapahtuu systeemissä, yhdessä, yhteisöissä, tiimeissä, organisaatioissa. Kaikki ovat suhteessa toisiinsa ja asiat tapahtuvat aina kontekstissa. Kukaan ei yksin päätä umpiossa mitä tekee ja miksi.

Kaikkien organisaatioiden täytyykin siis miettiä, miten (ainakin) seuraavat asiakokonaisuudet omassa työyhteisössä ratkaistaan, millaisia toimintamalleja niiden ympärille luodaan, kuka päättää ja miten ja miten näitä asioita yhdessä sanoitetaan:

Viestintä ja vuorovaikutus yhteisön kulttuurina – ei yksilön ominaisuutena.
Oppiminen ja osaaminen – miten päästään itsen tuotteistamisesta yhteisön kyvykkyyteen ja toimintatapoihin.
Monimuotoisuuden toteutuminen – miten vaalitaan alakulttuureja ja fasilitoidaan yhteisöjä.
Kuulumisen ja kohtaamisen tunteen toteutuminen kaikkien kohdalla.
Hyvinvoinnin tukeminen.
Löysän johtamisen tai johtamattomuuden kitkeminen, ja vastuunoton ja johtamisen tukeminen yhteisinä käytäntöinä ja käyttäytymisenä kaikkien kohdalla.
Vaikutusmahdollisuuksien kasvattaminen ja eri intressien yhteensovittaminen.
Konfliktien ratkaisumallien rakentaminen.

Kaikkien inhimillisten työkulttuurien ytimessä on siis se, nähdäänkö työyhteisö verkostona ja systeeminä vai ei. Edellä mainitut teemat eivät palaudu vain siihen, miten resilientti yksilö sattuu olemaan vaan siihen, millaisia malleja ja käytäntöjä olemme yhdessä luoneet. Kun nämä mallit on mietitty yhdessä, on myös ihmisyydelle ja monimuotoisuudelle sijaa.

P.S. Jos nämä teemat resonoivat ja haluat pohtia oman organisaatiosi kulmasta näitä teemoja, lue lisää uudesta kirjastani Yrityskulttuurit murroksessa – Inhimillinen työelämä ei rakennu pelkällä itseohjautuvuudella. Tilattavissa täältä.