Bonfire.fi

Maidanin itsenäisyydenaukiolle kiteytyy voima, jota edes maailman mahtavimmat sotavoimat eivät pysty nujertamaan.

En liene ainoa, jonka mielen valtaa pohjaton epäusko ja suru. En toden totta liene.

Palaan mielessäni viiden vuoden taakse, kesään 2017, jolloin vietin aikaa Kiovassa ja Pohjois-Ukrainassa. Maa oli kaunis ja sen asukkaat osoittivat järjestäen ystävällisyyttä minua kohtaan. Itä-Ukrainassa käynnissä ollut sota ei näkynyt suurkaupungin katukuvassa tai ihmisten arjessa, ellei sitten oma perheenjäsen tai ystävä ollut sotimassa.

Se mikä kuitenkin näkyi, oli historia ja jännitteet Venäjän suuntaan. Vaikka ihmiset elivät näennäisesti sulassa sovussa keskenään, tuntui kuilu venäjämielisten ja euromyönteisten välillä olevan syvä. Toiset halusivat kurkottaa itään, toiset länteen.

Muutama vuosi tuota aiemmin Maidanin itsenäisyydenaukiolle kiteytynyt kansannousu toi hetkellisesti toivoa länteen lähentymisessä. Siitä, että ukrainalaiset voisivat vihdoin unelmoida pääsevänsä Venäjän korruptoituneen ikeen alta pois. Valta vaihtui, mutta muutoksen tie oli liian koukeroinen.

Sota pesee kasvot inhimillisiksi

Lähes koko maailma on osoittanut kollektiivisesti tukensa Ukrainalle, joka on nyt kovemmassa kurimuksessa kuin kertaakaan aiemmin sen lähihistorian aikana. Useimpien maiden johtajat ovat tuominneet Venäjän hyökkäyksen, ja valtioon kohdistetut taloudelliset pakotteet voimistuvat.

Lukemattomissa kaupungeissa on nähty suurten ihmismassojen muodostamia mielenosoituksia, mukaan lukien myös Venäjällä.

Vaikka sota on valtaosalle meistä pelkkä käsite, on se jo sellaisenaan niin karmiva, että haluamme kohdistaa kaiken huomiomme sen jalkoihin jääviin. Sodan kuvaston edessä haluan kääntää katseeni pois, mutta samalla myös katsoa tarkemmin.

Inhimillinen kärsimys nostaa esiin ja korostaa sitä osaa ihmisyydestä, joka on mahdollistanut ylipäätään leviämisemme maapallolla. Kaiken pimeyden ja pahuuden keskellä, valitsemme lyödä kättä yhteen ja olla ihmiselle ihminen. Tässä piilee voima, jota edes maailman mahtavimmat sotavoimat eivät pysty pitkässä juoksussa nujertamaan.

Sen vuoksi eri tahoilla on täysi työ suoltaa harhaanjohtavaa informaatiota ja propagandaa. Mutta kas kummaa, homo sapiens kehittyy päivä päivältä medialukutaitoisemmaksi. Yhä useampi on kiinnostunut saamiensa tietojen lähteistä, eikä uutisia vaaleanpunaisista elefanteista lueta tai julkaista enää kritiikittömästi.

Maidan oli vasta alkusoittoa

Ukrainan vallankumous kiteytyi kahdeksan vuotta sitten Maidanin itsenäisyydenaukion kansannousuun, joka eskaloitui väkivaltaisesti ja päättyi silloisen presidentin Viktor Janukovytšin maasta pakenemiseen.

Rauhanomainen, satojen tuhansien mielenosoittajien joukko muodosti kuukausien ajan oman yhteisön, jota venäjämielinen hallitus erikoisjoukkojen (Berkutien) avulla yritti väkivaltaisesti murtaa. Lopulta tilanne ei ollut enää kenenkään hallinnassa, ja se äityi kaupunkisodaksi, jonka seurauksena yli sata henkilö sai surmansa.

Ne kuvat, mitä ympäri maailmaa nyt tulvii, tuovat etäisesti mieleen Maidanin vuoden 2014 näkymät. Tuolloin kansallinen paine mursi vallan. Nyt Maidan on tyhjillään, mutta maailman torit pullistelevat ihmisistä. Käsissä on kriisi, jonka panokset ylettyvät Ukrainan rajojen ulkopuolelle. Nyt jos koskaan on ihmisten aika sanoa ääneen ja kirjoittaa auki omat ajatuksensa ja tunteensa.

Uskon, että Maidanin kansannousu on pientä sen rinnalla mitä olemme nyt synnyttämässä. Paineen tulee kohdistua ensisijaisesti Venäjän johtoon ja sotatoimien päättymiseen, mutta sen tulee yltää myös omiin päättäjiimme, ja siihen, että ulostulot, kannanotot ja ennen kaikkea päätökset olisivat väkeviä ja linjassa sen demokraattisesti hyväksytyn totuuden kanssa, että haluamme tälle järjettömyydelle lopun.

Jo pelkästään sen vuoksi, näyttäkää minulle enemmän kuvia niistä lukemattomista ihmisistä, jotka seisovat kaduilla, toreilla ja suurlähetystöjen edessä. Ihmisistä, jotka uskaltavat vaatia ääneen, tarvittaessa jopa oman etunsa varjolla. Janoan nähdä kuvia niistä sadoista tuhansista kaltaisistani, jotka ovat löytäneet toisensa Lontoossa, Tokiossa, Lissabonissa, Bostonissa Tbilisissä, Tehranissa, Bakussa, Meksiko Cityssa, Prahassa, Delhissä ja Helsingissä.

Maailman väkevin voima lepää meissä ihmisissä, ja on aika herättää se!

Harri-Pekka Pietikäinen

Päätoimittaja, Bonfire.fi -bisnesmedia

Lisää vaikuttajalta Harri-Pekka Pietikäinen


Lisää kategoriasta Johtaminen