Luovien ihmisten ja kaupallisten toimijoiden perverssi liitto

Digitalisaatio oli viime vuosituhanteen loppumetrien kuumin tulevaisuusnäkymä. Joku summasi sen mahdollisuudet ja tarpeet. Seurauksena kylillä kiiri kulovalkean tavoin ennuste, että digitaalisen viestinnän osaajille putkahtaa uusia työpaikkoja kuin sieniä sateella.

Lukuisat oppilaitokset pistivät pystyyn viestinnän koulutusohjelman, jonka painopiste houkutteli elokuva- ja tv-alan opinnoilla. Auteur-unelmiaan pöytälaatikossa piilotelleet luovat pirkat ja pirkot kansoittivat pääsykokeet. Onnekkaimmat pääsivät opiskelemaan unelmiaan todeksi ja ottivat askeleen lähemmäs Oscar-patsasta.

Kuinkas sitten kävikään?

Ei niitä työpaikkoja niin paljon tullutkaan, ja oppilaitoksistakin valmistui samalla tutkintonimikkeellä hyvin eritasoisia ammattilaisia. Hommat keskittyivät pääasiassa tosi-tv -ohjelmiin sekä viestintä- ja mainostoimistoihin, joihin luovat idealistit pääsivät töihin – harjoittelujakson päätteeksi tietysti.

Piirongissa muhineet menestyselokuvan käsikirjoitukset kääntyivät tampoonimainosten markkinointisuunnitelmiksi. TV-alan juhlalliset gaalat vaihtuivat berliininmunkeilla kuorrutettuihin asiakaspalavereihin, joissa omasta mielestään älykkäästi vittuileva markkinointipäättäjä toteaa, ettei idea toimi.

Syytä hän ei osaa sanoa, mutta siltä nyt vaan tuntuu.

Liitto joka synnyttää kädenlämpöisiä kompromisseja

Luovien ihmisten ja kaupallisten toimijoiden välillä vallitsee perverssi liitto.

Taide harvemmin elättää, eikä kapitalismi kukoista ilman mielikuvitusta. Tarvekehä on synnyttänyt toisistaan riippuvaisia tekijöitä, joiden ammatilliset arvot harvemmin kohtaavat.

Matti haluaa viilata värimäärittelyä ja ääniskarveja, kun Teppo puolestaan on huolissaan CTA:n johdonmukaisuudesta. Ja, koska käsi joka tuohta hypistelee päättää, lopputulos varmistuu kädenlämpöiseksi kompromissiksi.

Otetaan vähän tuosta ja lisätään vähän tuonne, ettei tule sanomista.

Illalla luova nero upottaa itseinhonsa Netflix-sarjoihin ja pienpanimo-olueen. Kaupallinen johtaja on puolestaan harmissaan, koska epäilee logon näkyvän liian vähän aikaa.

Suhde paranee, kun kunnioitus lisääntyy

Harva liitto on itsessään hyvä tai huono, mutta useimpien eteen voi tehdä töitä. Näin myös luovien ihmisten ja kaupallisten toimijoiden kohdalla.

Toki myös tällä saralla on liittoja, jotka jo lähtökohtaisesti kukoistavat. Heille lähetän vilpittömät onnittelut tulppaanikimpun ja Pandan suklaakonvehtirasian kera.

Suhteen kehittäminen lähtee toisen osapuolen tunnustamisesta ja kunnioittamisesta. Tässä tapauksessa ei pelkästään persoonan vaan myös ammatillisen osaamisen.

Harva automekaanikko kommentoi omasta mielestään osaavammin aivokirurgin työskentelyä, mutta sitäkin useampi ekonomi copywriterin lauserakenteita.

Moni luova osaaja hyötyisi puolestaan suuresti siitä, että sisäistäisi syvemmin kaupallisen toiminnan lainalaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotta minimoimisen sijaan, niitä voisi soveltaa luontevammin osana luovaa työtä.

Aika muuttaa suhdemallit luontevammiksi

Aikakaudet muokkaavat käsityksiämme ja siten myös yhteiskuntaa. Näin myös luovien ihmisten ja kaupallisten toimijoiden perverssissä liitossa. Yhä useammat luovat ihmiset ovat kulkeneet pitkän polun mainostoimistoissa ja markkinointiportaissa, jonka myötä ovat nousseet päättävään asemaan.

Lukuisten esimerkkitapausten myötä, myös kaupalliset toimijat ovat ymmärtäneet laajemmin luovuuden merkityksen. Usein selittämätön saattaa olla parempi vaihtoehto kuin puhki selitetty. Kevyt ymmärtämättömyys kiehtoo useammin kuin kasvoille hierottu raaka totuus.

Edistysaskeleista huolimatta luovuuden ja kaupallisuuden välillä vallitsee jännite, jonka kenties kuuluu olla olemassa. Se pitää molemmat osapuolet sopivasti varpaillaan ja parhaimmillaan ehkäisee laiskuutta.

Suhteen laadun ratkaisee se, saako jännite osapuolet kaivautumaan poteroihin vai synnyttääkö se halun ratkaista ongelmia yhdessä.

Ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu luottamus.

Mikäli osapuolet voivat luottaa siihen, että heidän ammattitaitonsa tunnustetaan silloinkin kun sitä ei täysin ymmärretä, löytyy väylä kohti yhteistä päämäärää. Tämä siitäkin huolimatta, että perimmäiset motivaatiot poikkeaisivat toisistaan.

Moista kutsutaan yhteistyöksi. Sellainen luo parhaimmillaan markkinointitekoja, jotka vaikuttavat, vakuuttavat ja tuottavat.

Ja uskoakseni ruokkivat myös kelvollisia ihmiskohtaloita.

Bonfire-bisnesmedian lokakuun teema on ”parempaa markkinointia”. Pyrimme mahdollistamaan monipuolista ja puhuttelevaa sisältöä aiheesta, myös odottamattomista tulokulmista.