Hyvä kirja ja elämä jättää tilaa ajatuksille ja tunnustelulle – kesä on otollista aikaa antaa älyn levätä

“Tiedättekö mitä? Meidän älymme muistuttaa hieman viidakkoveistä. Ajatelkaa mitä tapahtuu, jos leikkaan veitsellä muovia, betonia, lasia, metallia, puuta ja kiveä. Se tietysti tylsistyy tuota pikaa, eikä siitä ole enää työkaluksi. Jos sen sijaan annan veitsen levätä tupessaan siihen asti, että minun pitää käsitellä puuta tai bambua, se hoitaa tehtävänsä hyvin. Se pysyy terävänä, nopeana ja tehokkaana pitkään.”

Ruotsalainen kirjailija Björn Natthiko Lindeblad siteeraa mykistävässä elämänkertateoksessaan Saatan olla väärässä – ja muita oivalluksia elämästä (Aula & co 2021) thaimaalaista metsämunkkia, ja yhdistää vertauksen älyn käyttämiseen.

“Jotta älyni olisi niin tehokas kuin se voi olla, jotta se olisi niin terävä ja toimia kuin haluan sen olevan, sen on saatava levätä välillä”, Lindeblad kirjoittaa.

Istuimme taannoin erään kirjailijan ja tunnekouluttajan (kutsutaan hätä salaperäisesti vaikka Camilla Tuomiseksi) kanssa lounaalla ja sivusimme ajatusta, kuinka monesti kirjailijat rakastuvat kirjoittamiensa sanojen määrään.

Useimmat kirjat ovat tungettu täyteen kirjaimia, tilaa hengittää ja ajatella on minimaalisesti.

Toki on myös poikkeuksia, esimerkiksi useat Saku Tuomisen teokset, joissa on tyypillistä tiuha rivien välitys sekä yksinkertaistetut ja täsmälliset lauserakenteet.

Varsinkin näin kesähelteiden keskellä on helppo todeta, että hyvä kirja jättää tilaa ajatuksille ja antaa lukijalle tilaa tunnustella.

Kesä on monin tavoin otollista aikaa, ei pelkästään lukea tällä mentaliteetilla, vaan myös elää samoin.

Varsinkin ajatustyössä on vaarassa hukkua ajatuksiin. Tosin päivittäin vastaanottamamme ärsykemäärä pitää huolen siitä, etteivät muutkaan kuivin jaloin selviä.

On tärkeää kääntää äly toisinaan nollille. Sen seuraus ei suinkaan ole tyhmyys vaan paradoksaalisesti jopa viisaus.

Kuinka oleellista onkaan, ettemme pyri jatkuvasti maksimoimaan jokaisen olemassa olevan hetken hyödyllisyyttä. Omatunnolle ei tulisi antaa soimaamisen tilaa niinä hetkinä kun informatiivisen ja kehittävän bisneskirjallisuuden sijaan mielenkiinnon viekin Seiskan Kääk-juorut.

Yhtälailla, on vain ja ainoastaan hyväksi, että toisinaan korvissa kohisevan älykkään podcastin ja hikilenkin sijaan, voimme käyskennellä pitkin sitä Juha Vainion mainitsemaa ahon laitaa ja antaa ajatusten vain levätä juuri tuossa kyseisessä hetkessä.

Kuljeskella ja kujeilla heinänkorsi suupielessä sinisten ajatusten siivittämänä.

Tiiliskiven kokoisen strategiaraamatun voi jättää odottamaan syksyä ja keskittyä sen sijaan (tai nimenomaan olla keskittymättä) johonkin kevyempään.

Aivot tarvitsevat välillä lepoa ja äly kesälomaa. Ole siis siinä määrin hyvä oman elämäsi työnantaja, että anna itsellesi mahdollisuus olla hyödytön. Vastavuoroisesti anna potkut ääntä korottavalle omatunnolle ja takaraivossa jyskyttävälle suorituspaineelle.

Ota rivi sieltä, maista toinen täältä. Anna ajatusten kulkea juuri sinne, minne ne kulkevat. Hyvä elämä ja kirja jättävät molemmat ilmavaa tilaa ajatuksille ja pohdinnalle – sekä puhtaasti lukemisen ja elämisen nautinnolle.