Puhutaanko hetki työkyvystä?
Menetitkö mielenkiintosi ja olit jo siirtymässä kohti kiinnostavampia aiheita? Työkyvystä puhuminen tuntuu monesti aiheuttavan haukotuksia. Työkykysi on kuitenkin sinulle tärkeä asia, se on osa työhyvinvointiasi.
Jos olet keski-ikäinen tai vanhempi, kyky tehdä työtä tarkoittaa sinulle ainakin toimeentuloa, mahdollisesti myös identiteettiä ja sosiaalista verkostoa. Jos taas olet milleniaali tai juuri työelämään astumassa, saatat odottaa työltä näiden lisäksi myös merkityksellisyyttä ja jopa onnellisuutta.
Työkyky – sinun, tiimiläisesi tai esihenkilösi – vaikuttaa myös koko työyhteisön toimintaan. Työnantajalle hyvä työkyky tarkoittaa työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta, kun taas yhteiskunta iloitsee saaduista verotuloista.
Kolme yleistä väärinkäsitystä työkyvystä
Työkykyyn erikoistuneena lääkärinä ja työkykypalveluiden kehittäjänä törmään jatkuvasti työkykyyn liittyviin väärinkäsityksiin. Nämä väärät käsitykset johtavat yrityksien tuottavuuden laskuun ja työntekijöiden hyvinvoinnin vähenemiseen.
Väärä käsitys nro 1: On/off-ilmiö
Ensimmäinen väärinkäsityksistä on työkyvyn hahmottaminen ”on/off”-ilmiönä. Työkyky on oikeasti jatkumo, sadasta nollaan, erinomaisesta olemattomaan. Esimerkiksi huonosti nukutun yön jälkeen työkykysi saattaa olla tällä jatkumolla 80/100. Se voi olla riittävästi työn tekemiseen ja asialliseen suoritukseen, mutta ehkä ei ennätysten aikaansaamiseen.
Jos esimerkiksi esihenkilö ymmärtää työkyvyn väärin on/off-ilmiönä, hän saattaa viestiä työntekijälle, että tämän kannattaa tulla töihin vasta sitten kun on ”täysin kunnossa”. Tämä usein pitkittää sairauspoissaoloa ja lisää työntekijän suorituspaineita.
Väärä käsitys nro 2: Vain terveydentila ja elintavat merkkaavat
Toinen väärä käsitys on se, että työntekijän työkyky olisi riippuvainen lähinnä työntekijän terveydentilasta ja elintavoista ja siten se olisi vain yksilön vaikutuspiirissä oleva asia.
Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus parinkymmenen viime vuoden ajalta osoittaa, että kyseessä on monimutkainen ilmiö, jossa mm. kulttuurisilla tekijöillä ja työn elementeillä on vähintään yhtä suuri tai jopa suurempi vaikutus.
Sairaudet ja vammat toki edelleen määrittävät lääketieteellistä työkyvyttömyyttä, mutta lääketieteellinen työkyvyttömyys on vain pieni kapea siivu koko työkyvyn kirjosta.
Väärä käsitys nro 3: Vuosittainen tyhy-päivä riittää
Kolmas väärinkäsitys liittyy työkyvyn ylläpitämiseen. Työkykyä ei ylläpidetä vuosittaisilla työnantajan järjestämillä saappaanheittopäivillä tai posliininmaalauskurssilla, eikä keskeisiä työkykyongelmia ratkota tarjoamalla mindfulness-sovellusta työntekijöiden käyttöön. Työkykyä parannetaan ja ylläpidetään ensisijaisesti työssä.
Tutkimusten mukaan suorituskyky työssä paranee, kun parannamme työn sujuvuutta. Eli kehitämme esimerkiksi työnjakoa tai työvälineitä ja vaikutamme työyhteisön toimintatapoihin, vuorovaikutuskulttuuriin tai johtamiseen. Posliinimaalaus tai saappaanheitto toki lisäävät yhteisöllisyyttä, joka sekin on tärkeä voimavara muuttuvassa työelämässä, mutta jos työ päivittäin tökkii muista syistä, jää saappaanheiton vaikutus kovin laimeaksi.
Näiden lisäksi toki sillä, että työnantaja mahdollistaa työkulttuurissaan työntekijöiden hyvinvoinnin, palautumisen ja terveellisten elintapojen noudattamisen on vahva positiivinen vaikutus työkykyyn.
Työhön tuottavuutta voimavaramallista
Aiemmin viittasin siihen, että yhä useammin työltä odotetaan myös merkityksellisyyttä. On upeaa kokea, miten merkityksellisyys voi tuoda työhön innostusta ja imua. Olen itse saanut kokea molempia, kun olen ollut viime vuodet kehittämässä Lääkärikeskus Aavan uutta työterveyshuollon toimintaideologiaa.
Tavoitteenamme on parantaa uusilla toimintatavoilla suomalaisen työelämän laatua, työntekijöiden hyvinvointia ja sitä kautta myös asiakasorganisaatioidemme työn tuottavuutta. Uuden toimintaideologian keskiössä on vahvasti työntekijöiden ja tiimien suorituskyky työssä. Siis työkyky, jota arvioidaan ja johon vaikutetaan kehittämämme voimavaramallin kautta.
Voimavaramallimme voisi tiivistää seuraavasti: Kun työntekijä voi hyvin, hänellä on riittävästi energiaa tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Työnantaja voi toki olettaa, että työntekijä käyttää osan energiastaan työsopimuksen mukaisesti työnantajan tavoitteiden saavuttamiseen. Tämä toteutuu todennäköisemmin, jos työtä tehdään inspiroivassa kulttuurissa ja työssä motivoituminen on mahdollista.
Innostaako vai jumittaako?
Työkykyisyys tarkoittaa, että yksittäisellä työntekijällä ja tiimillä on kykyä, halua, mutta myös mahdollisuus onnistua työssään ja työyhteisössään hyvin. Lisäksi pitää olla kykyä sopeutua työn ja työyhteisön muutoksiin.
Mieti itseäsi. Pursuatko energiaa ja haluat juuri tänään syventyä visaisimpaan ongelmaan? Vai väsyttääkö, kun et saanut yöllä nukuttua? Innostuitko uudesta strategiasta niin, että ideat vain sinkoilevat? Saitko työkaverisi kanssa keksittyä jotain aivan häikäisevää, kun ohimennen pysähdyitte käytävällä vaihtamaan ajatuksia? Vai tuliko kollega keskeyttämään juuri tärkeällä hetkellä? Jumittivatko järjestelmät, pätkikö netti? Tämä kaikki on osa työkykyä.
Mikä olikaan sinun työkykysi juuri tänään?
Eira Roos
Kirjoittaja on lääketieteen tohtori, työterveyshuollon erikoislääkäri ja Lääkärikeskus Aavan työkykypalveluiden kehittäjä.
Aava
Lisää vaikuttajalta Aava
Lisää kategoriasta Työhyvinvointi