Ylläpidätkö tietämättäsi burnout-kulttuuria?
Tapasin taannoin salillisen yritysjohtajia, jotka kauhistelivat omia työpäiviään, jotka täyttyvät palavereista. Salissa vallitsi liikuttava yksimielisyys siitä, että päivät vain täyttyvät palavereista, eivätkä nämä merkittävässä asemassa olevat ihmiset kerta kaikkiaan voineet asialle mitään.
Ymmärrän johtajien tuskan, mutta kenen tehtävä kulttuuria on johtaa jos ei johtajan? Palaverisuman purkaminen ei tietenkään ole helppoa, mutta jos johtajakin on neuvoton päivästä toiseen päälle jatkuvan palaverisuman edessä, entä sitten työntekijä, jonka mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä ovat usein pienemmät kuin johtajalla?
Hallinnan tunne on yksi psykologisista perustarpeista. Jos työntekijä kokee, ettei työpäiviin voi vaikuttaa, alkaa se nakertaa ajan kuluessa jaksamista.
Liian tiukasta palaveriputkesta kärsii usein moni muukin työntekijäkokemukseen keskeisesti vaikuttava asia; yhteisöllisyys, työn organisointi (kun palavereja on liikaa, työn luonnollinen flow katkeaa) ja työn merkityksellisyyden kokemus.
“Kahdeksan tehokasta tuntia on harhainen tavoite”
Aivotutkija Mona Moisalan mukaan “kahdeksan tehokasta tuntia on harhainen tavoite”. Silti moni meistä tavoittelee sitä päivästä toiseen.
Olen itsekin vasta viime vuosina oppinut, että jos puhekeikka alkaa iltakuudelta, en voi paahtaa täysiä aamukahdeksasta alkaen ja odottaa olevani illansuussa parhaassa iskussa.
Uusien, parempien tapojen opettelu on vaatinut paljon pois oppimista, sillä myös minulla on ollut vahva uskomus, että minun tulisi olla parhaassa terässä joka päivä maanantaista perjantaihin kello kahdeksasta kuuteentoista, ja tarvittaessa myös näiden tuntien ulkopuolella.
Tällainen vaatimus on uuvuttava kahdellakin eri tavalla; jos yritämme jatkuvasti puskea itseämme suoritukseen, joka ei fysiologisesti ole aivoillemme mahdollinen, uuvumme. Toisaalta voimme uupua myös siihen, että kuvittelemme, että meidän pitäisi jatkuvasti pystyä parempaan kuin mihin alkukantaiset aivomme kykenevätkään.
Emme ole robotteja, olkaamme siis ihmisiä
Olisi tärkeää, että työyhteisössä voitaisiin todeta ääneen, kun ajatus ei enää kulje tai suunnitella töitä sen mukaan, että päivän paras hetki on varattu päivän vaativimpaan tehtävään. Näin voisimme purkaa myyttiä jaksavasta ja kykenevästä työntekijästä ja antaa aivoille mahdollisuuden myös palautumiseen ja luovuuteen.
Johtajien tulisikin johtaa omalla esimerkillään myös tässä asiassa. Ja jos johtaja tykkää tehdä paljon töitä, niin ei siinä mitään. Kannattaa kuitenkin olla selkeä odotuksissaan ja miettiä tuottaako burnout-kulttuuri parhaita tuloksia.
Tällaisen burnout-kulttuurin purkaminen ei ole helppoa, sillä useimmissa organisaatioissa halutaan saada kovia tuloksia aikaan. Parhaisiin tuloksiin ei kuitenkaan päästä pärjäävää esittämällä ja alistumalla huonojen työtapojen tyrannialle. Parhaissa tiimeissä työtapoja ja uskomuksia osataan kyseenalaistaa ja ideoida jotain parempaa tilalle. Se vaatii kuitenkin sitä, että lakkaamme esittämästä pärjääviä ja jaksavia ihmisrobotteja ja paljastamme, että oikeasti meillä kaikilla ajatus harhailee ja tuottavuus laskee päivän mittaan.
Kun pystymme puhumaan näistä asioista, voimme luoda kulttuuria, joka on kestävällä pohjalla ja jossa voidaan hyvin. Tällainen työyhteisö yltää pitkällä aikavälillä myös parhaisiin tuloksiin.
Aku Varamäki
Workday Designers
Työpäivämuotoilija
Aku on innostava muutosagentti ja paremman työelämän puolestapuhuja. Akulla on kokemusta erityisesti sosiaalisen median strategisesta kehittämisestä sekä liiketoiminnan kehittämisestä konsulttina ja yrittäjänä. Akun kirja Future Proof - tulevaisuuden työkirja ilmestyi helmikuussa 2019.
Lisää vaikuttajalta Aku Varamäki
Lisää kategoriasta Kestävä kehitys
