Yhteiskunnalliset megatrendit muovaavat myös liiketoimintaa

Paula Laine

Megatrendit ovat esillä niin liiketoiminnassa kuin yhteiskunnallisessakin keskustelussa. Liiketoiminnan megatrendilistauksissa korostuvat teknologiat ja asiakaskäyttäytymisen muutokset, yhteiskunnallisissa listauksissa esiintyvät puolestaan sellaiset ilmiöt kuin demokratian kriisi. Pohjimmiltaan molemmissa tarkastelutavoissa katsotaan usein samoja ilmiöitä, hieman eri vinkkeleistä.

Liiketoiminta on yksi maailmaa eniten muokkaavista voimista. Varsinkin niin pitkään kun yhteiskunnan muilla dimensioilla kehitys on melko vakaata, ovat liiketoiminnan megatrendit hyvä kuvaus koko yhteiskunnan keskeisistä muutoksista. Viime vuosina yhteiskunnallinen kehitys on kuitenkin muuttunut yhä epävakaammaksi. Geopolitiikan uusi vaihe ja demokratioiden kompurointi ovat yhteiskunnallisia kehityskulkuja, jotka vaikuttavat suoraan myös liiketoimintaedellytyksiin. Ei ole liiketoimintaa irrallaan yhteiskunnista.

Sitran megatrendit kuvaavat yhteensä kuusi suomalaiseen yhteiskuntaan keskeisesti vaikuttavaa kehityssuuntaa. Jokainen niistä vaikuttaa myös suoraan liiketoiminnan edellytyksiin ja uusiin mahdollisuuksiin. Ensimmäiset kolme megatrendiä ovat globaalit megatrendit, jotka haastavat yhtälailla kaikkia maailman maita:

1. Kestävyyskriisi NYT

Ekologinen kestävyyskriisi on ihmiskunnan eksistentiaalinen kysymys. Niin pitkään kun yhteiskuntamme on ollut olemassa, ovat hiilidioksidipäästömme kasvaneet. Nyt meidän tulisi kääntää päästömme laskuun noin kymmenen vuoden kuluessa. Tämä vaatii suuren osa yhteiskuntiemme toimintaa uudelleen ajattelua. Muutos on suuri ja sillä on veret seisauttava kiire. Elämme historiallista hetkeä lajimme historiassa.

2. Globaali keskinäisriippuvuus ja kasvavat jännitteet

Globaali keskinäisriippuvuus ja kasvavat jännitteet viittaa geopolitiikan uuteen vaiheeseen, jossa kansainvälinen sopimusjärjestelmä ja instituutiot ovat tulleet haastetuiksi ja valtapolitiikka on tehnyt paluuta.

3. Teknologia muuttaa kaiken

Teknologia muuttaa kaiken –megatrendissä korostamme teknologian kaikkia elämänalueita muuttavaa voimaa. On tärkeää ja hienoa, että Suomessa on viime aikoina havahduttu todenteolla tekoälyyn. Tekoäly on kuitenkin vain yksi niistä lukuisista teknologian osa-alueista, jotka muuttavat fundamentaalilla tavalla esimerkiksi liikkumistamme, ruuantuotantoa, terveydenhuoltoa ja energiantuotantoa lähivuosikymmeninä. Oiva lähde teknologian monimuotoiseen edistykseen on eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan päivitetty sata radikaalia teknologiaa –raportti.

Kolme jälkimmäistä megatrendiä haastavat erityisesti pohjoismaisen yhteiskunnan ydinlupauksia.

4. Työn ja toimeentulon arvoitus

Työn murroksesta ja mahdollisesti katoavista työpaikoista on puhuttu jo pitkään. Todellisuudessa aiheesta vallitsee aito epävarmuus. On mahdollista, että tässä teknologian aiheuttamassa työn murroksessa käy kuten kaikissa aiemmissakin teknologisissa työn murroksissa, eli että uutta työtä syntyy lopulta enemmän kuin vanhaa katoaa. Mahdollisia aivan uusia ammatteja kuten kaupunkilennonjohtaja, omavaraiskonsultti tai nyykähtäneitä robottiautoja pelastava talkkari, on listattu mm. mainitsemassani uudessa tulevaisuusvaliokunnan raportissa.

On kuitenkin esitetty myös varteenotettavia huolia siitä, että tällä kertaa työtä todella voisi kadota nopeammin kuin uutta syntyy. Yksi asia on kuitenkin varmaa: uusi syntyvä työ vaatii ainakin osittain uutta osaamista. Ja tässä onkin kenties suurin ero tämän teknologisen työn murroksien ja aikaisempien välillä. Pitenevien elinkaarien vuoksi yhä useampi kohtaa uutta osaamista vaativan työn murroksen oman työuransa aikana. Elinikäinen oppiminen nousee siis työn murroksen ratkaisun keskiöön. Hyvä puoli on, että lähes kaikissa länsimaissa demografia on samansuuntainen. Emme ole yksin elinikäisen oppimisen haasteen edessä – vaan riittää, että ratkaisemme sen hieman nopeammin ja paremmin kuin kukaan muu. Nuorten ja lasten osaamiseen on tärkeää panostaa. Mutta meidän demografiallamme, voi olla että tänä päivänä työelämässä olevat ovat juuri ne, jotka ratkaisevat kilpailukykymme seuraavan 20 vuoden aikana.

5. Edustuksellisen demokratian puhti hukassa

Viime vuosien tapahtumat lähes kaikissa läntisissä edustuksellisissa demokratioissa kertovat jonkinlaisesta käymispisteestä. Muun muassa Sitran kansanvallan peruskorjaus –selvitys toi esiin, että demokratian toimintatavat eivät ole pysyneet maailman muutoksen tahdissa. Onkin selvää, että monin paikoin jopa sata vuotta ennallaan olleet tavat osallistua, osallistaa ja tehdä päätöksiä vaativat uudistuksia.

On hyvin vaikeaa ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu. On mahdollista, että demokratian kompurointi jatkuu, eivätkä demokratiat onnistu ratkomaan aikamme viheliäisiä ongelmia, kuten ilmastonmuutosta tai työn murrosta. Ratkaisemattomat ongelmat voivat kumuloituessaan jatkaa demokratioiden murentamista. Toisaalta on yhtälailla mahdollista, että läntisten demokratioiden vuosikymmenten panostuksen laajojen kansanosien koulutukseen ja oikeuksien parantamiseen kantavat hedelmää. Kukaties ihmiset havahtuvat laajoin joukoin uudistamaan demokratiaa ja puolustamaan oikeuksiaan. Selvää on kuitenkin se, että kansanvallan peruskorjausta tarvitaan ja sen mukana panostuksia demokratiakyvykkyyksiin, kuten taitoihin ja tiloihin käydä rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua. Tällaisesta toiminnasta on esimerkkinä mm. Sitran Erätauko-konsepti.

6. Talous tienhaarassa

Viimeinen, mutta ei vähäisin megatrendi on talouden tienhaara. Se viittaa kaikkiin niihin asioihin, jotka tässä kasvukaudessamme on jollain tapaa toisin kuin aiemmissa kasvukausissa. Alkaen tietysti epävarmuudesta, joka liittyy siihen, kuinka pitkiä yhtenäisiä kasvukausia voimme yleensäkään odottaa. Muita kasvun takana häilyviä tekijöitä ovat ikärakenteen vääjäämätön vaikutus kasvupotentiaaliimme, sekä tuottavuuskehityksen kysymykset.

Kuitenkin kenties suurin talouden tienhaara vallitsee talouskasvun ja ekologisen kestävyyden välisen suhteen määrittelyssä. On paljon toimijoita – yrityksiä, kaupunkeja, yksilöitä, jotka toimivat talouskasvun ja ilmastopäästöjen irtikytkennän puolesta, esimerkiksi kiertotalouden keinoin. Samaan aikaan on toimijoita aina suurvalloista toimialoihin, jotka omaa asemaansa suojellakseen pyrkivät ohittamaan tuottamansa talouskasvun vaaralliset haittavaikutukset. Keskeistä olisi tunnistaa näiden kahdenlaisen talouskasvun – turvallisen ja vaarallisen – samanaikainen olemassaolo. Siksi on yhä tärkeämpää tarkastella sitä _minkälaista_ kasvua tavoittelemme ja tuotamme – ja mitkä kaikki tekijät kasvun lisäksi todellisuudessa luovat kestävää edistystä.

Yhteenvetona megatrendeistä (Kuva 1) voi siis sanoa, että hyvinvointimme seuraavaa erää rakennetaan maailmassa, jota määrittävät maapallon kantokyvyn rajat, teknologian nopea kehitys sekä geopolitiikan uusi vaihe. Totutut oletukset työn ja toimeentulon, edustuksellisen demokratian ja osallisuuden, sekä talouskasvun ja edistyksen välisistä linkeistä ovat muutoksessa. Meidän on hyväksyttävä, että yhtälön ensimmäinen osa ei automaattisesti tuota riittävässä määrin jälkimmäistä tulevaisuudessa ja tarvitsemme uusia ratkaisuja.

Nämä megatrendit alkavat olla hyvin tunnettuja. Haasteena on se, että pelkkä tietoisuus megatrendeistä ei luo uskoa tulevaan, pikemminkin se saattaa jopa lisätä epävarmuutta. On kysyttävä: mitä sitten? Mitä toimenpiteitä (jos mitään) nämä trendit meiltä yhteiskuntana tai yrityksenä edellyttävät?

Tähän kysymykseen voi vastata miettimällä kunkin megatrendin kohdalla esimerkiksi missä määrin kukin megatrendi on uhka tai mahdollisuus omalle organisaatiolle. Seuraavaksi voi arvioida mahdollisimman rehellisesti, kuinka suurta muutosta megatrendit meiltä edellyttävät. Omien havaintojeni mukaan yksi haaste megatrendeihin vastaamisessa on se, että uudistavat toimenpiteet jäävät kokoluokaltaan aivan liian pieniksi suhteessa edessä olevan muutoksen kokoon. Tämä on sääli, sillä tulevaisuus on kaikesta epävarmuudestaan huolimatta tekojemme summa.

Sitran julkaisema tulevaisuuden tekijän työkalupakki sisältää liudan ilmaisia vinkkejä ja työkaluja megatrendien pureskeluun.