Bonfire.fi

Vuonna 2019 opin yksinolon merkityksen ja opettelin empatiaa

Paula Roima

Vuosi 2019 on ollut minulle ennen kaikkea ihmisyyden ja ajattelun vuosi. Olen käyttänyt vuoteni lukien, kirjoittaen, keskustellen ja pohtien. On aika reflektoida, mitä vuodesta 2019 jäi minulle käteen.

Uskallan olla yksin

Jokaisella meistä pitäisi elämäntilanteesta riippumatta olla aikaa yksin, itsensä kanssa. Olen itse sosiaalinen ja huomaan, että helposti ympäröin itseni ihmisillä. Vuonna 2019 olen opetellut olemaan tietoisesti yksin. Olen oppinut, että yksin oleminen on yksi parhaita tapoja palautua arjessa.

Mikä on sinun tapasi ottaa VPN-yhteys omaan ajatusmaailmaasi? Uskallatko jättää kännykän kotiin, kun lähdet iltakävelylle? Missä sijaitsee se hiljainen paikka, josta sinua ei tavoita kukaan muu kuin sinä itse?

Minun ”minäalueeni” sijaitsee muun muassa metsäpoluilla, kirjan ääressä, Insight Timer -appissa ja päiväkirjan sivuilla.

Ympäröin itseni ihmisillä, jotka ovat kiinnostuneita minusta

Ihmiset ovat elämäni suurin rikkaus. Millään muulla ei loppupeleissä ole mitään merkitystä, kuin sillä kenet saa kudottua mukaan elämän verkkoon. Koskaan ei ole ollut näin helppoa verkostoitua ja solmia uusia ihmissuhteita.

Mutta kuinka syviä suhteita muodostuu uusien kontaktien kanssa? Onko sata LinkedIn-tuttavuutta yhtä arvokas asia kuin se yksi hyvä ystävä? Tunnistatko ne ihmiset, jotka aidosti haluavat tuntea sinut? Vaalitko riittävästi elämäsi tärkeimpiä ihmissuhteita?

Vuonna 2019 sain verkostooni enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin. Olen tästä todella onnellinen ja otettu. Silti sydämeni suurimman palstatilan vievät edelleen ne tietyt perheenjäsenet ja ystävät. Kiitos kun kannattelette minua!

Resilenssi kasvaa kohtaamalla ikävät asiat. Pysähdyn, käsittelen, hyväksyn ja kas – on aika siirtyä eteenpäin

Tapasin ihmisen, joka oli menettänyt onnettomuudessa aviomiehen ja kolme lasta. Moni saman kokenut olisi luovuttanut, mutta hän ei takertunut kokemaansa. Tilalle hän sai uuden mahdollisuuden, elämän.

Meillä kaikilla on tapana vältellä ikäviä asioita ja toivoa, että ne häviävät itsestään. Kukin rakentaa omat pako- ja kieltämismekanismit. Sitä ei kuitenkaan tule helposti myöntäneeksi, että ikävien asioiden käsittelyn lykkääminen voi kuluttaa valtavasti energiaa. Alitajunta kuormittuu ja yöunet häiriintyvät.

Kohtaamalla ikävät kokemukset, oli ne itse tai toisten kautta koettuja, olen oivaltanut, että tulevaisuus on aina uusi mahdollisuus. Ikävät asiat kannattaa kohdata lempeästi, niitä yhtään vähättelemättä. Menneisyyteen ei kuitenkaan kannata takertua liian pitkäksi aikaa. Omat ja muiden virheet kannattaa antaa anteeksi riittävän nopeasti.

Ruokin empatiaa tekemällä asioita, joita inhoan

Tunnistatko ajattelussasi ennakkoluuloja? Onko sinulla vaikeuksia tulla toimeen jonkun ihmisen kanssa? Mitä asioita haluat vältellä? Onko sinulla vahvoja mielipiteitä joistakin asioista?

On helppo tuntea empatiaa samankaltaisia ihmisiä kohtaan. Oma kulttuuri, kaupunki, kieli, perhe tai vaikkapa poliittinen puolue voi tuntua paremmalta kuin se toinen vaihtoehto, jota ei oikein koe omakseen. Yhteiskuntamme perisynti on vastakkainasettelu ja lokerointi. Siinä missä rajausten tekeminen voi selkeyttää omaa ajattelua, empatiaa se ei valitettavasti ruoki.

Empatiaa voi vahvistaa altistamalla itseänsä vierailta tuntuville asioille. Entä jos tekisitkin välillä valintoja, jotka eivät tunnu luontevilta? Tutustu inhokkipuolueesi nettisivuihin. Matkusta maahan, jonne et haluasi mennä. Kutsu lounaalle kollega, jonka kanssa on ollut erimielisyyksiä. Lue elämänkerta ihmisestä, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti.

Olen päättänyt, että vuosi 2020 on minulle empatian uusi tuleminen. Aion entistä tietoisemmin altistaa itseäni epämukaville, oudoille ja tuntemattomille asioille.

Paula Roima

Paula Roima

PwC Suomi, omistajayrittäjäpalvelut

Director

Lisää vaikuttajalta Paula Roima


Lisää kategoriasta Johtaminen