Vakuuttavasta vaikuttavaan: vastuuviestinnän on puhuteltava myös sisintä

Nina Alivirta

Vakuuttava informaatiopohjainen vastuuviestintä osataan jo. Vankka vastuullisuuden todistusaineisto löytyy jo yhden jos toisen yrityksen verkkosivuilta ja hyvä niin.

Raportteja tehdään myös osaavin ottein, joka sekin on hyvä.

Silti vastuuviestintää vaivaa tietynlainen raskauden ja tylsyydenkin tuntu. Moni sanoo, ettei raportteja lueta ja vähän kuten ilmastonmuutoksen olemassaoloa vastuullisuuttakin jotenkin epäillään. Kiinnostaako se ketään? Onko sillä vaikutusta myyntiin? Voiko sillä oikeasti tehdä bisnestä?

Tylsyydestä ei toisaalta päästä helposti irti, koska vastuuviestintä ei oikein saisi olla innostavaakaan – tällöinhän sen vakuuttavuus voisi kärsiä.

Mietin usein, miksi. Miksi vakuuttavuus on usein jotenkin totista torvensoittamista? Ja miksi vastuuviestinnän ainoa tai tärkein tehtävä olisikaan vakuuttaminen.

Eikö vaikuttaminen olisi syvällisempi päämäärä? Toimintaakin ohjaava ja kulttuuria luova?

Onneksi vaikuttavasta vastuuviestinnästä puhutaan jo; tuntuu, kuin olisimme menossa oikeaan suuntaan.
Viestinnän ja markkinoinnin peruslait pätevät vastuuviestinnässäkin: tiedolla vakuutetaan, tunteella vaikutetaan.

Menkäämme siis rohkein mielin tunteisiin. Vaikuttuminen tapahtuu tunnetasolla ja allegoriat löytyvät helposti taiteen puolelta, vaikkapa musiikista. Kun musiikin herättämät mielleyhtymät vievät kuulijan perimmäisten oivallusten ääreen tai ne kiteyttävät jonkin sisäisen totuuden kauniisti, tapahtuu vaikuttuminen.

Vaikuttuminen muokkaa asenteita ja ehkä jo käytöstäkin. Tähän olisi hyvä pyrkiä, kun viestinnän aiheet liittyvät siihen, miten takaamme itsellemme ja jälkeläisillemme tulevaisuuden.

Olemme ihmisiä, ammattirooleissammekin tulkitsemme asioita sekä järjellä että tunteella. On siis pelkästään loogista ottaa tämä huomioon myös vastuuviestinnässä.

Kannustan kaikkia vastuuviestijöitä tutkimaan esimerkiksi taiteen ilmaisumuotoja ja keinovalikoimaa seuraavaa projektia tai julkistusta laadittaessa. Ihmetemppuja ei silti tarvita, tässäkään. Arvostavasti kerrottu myös todennäköisesti vastaanotetaan arvostaen, eikä riisuttu asiakieli ole ainoa vaihtoehto.

Sillä, miten sanotaan, on itse asiassa väliä – ei vain sillä, mitä sanotaan. Kun ihmisen äänen kuulee rivien lomassa, ollaan jo lähellä luottamuksen syntymistä. Kun ääni on lisäksi aito, ollaan jo vuoropuhelun ja vaikuttumisen polulla.

Kirjoittaja on viestintä- ja sisältötoimisto Pilgrim, Edelman Affiliaten liiketoimintajohtaja ja vastuuviestinnän asiantuntija