Bonfire.fi

Unelmiaan seurannut ja oravanpyörästä pois hypännyt Saana Rossi on oppinut priorisoinnin merkityksen – “Yrittäjänä tuntini ovat kalliimpia, joten pohdin entistä tarkemmin, missä olen mukana ja missä taas en.”

Saana Rossi on varsin erikoinen otus. Yksi jos toinen meistä on lukenut median ja somen välityksellä tarinoita oravanpyörästä irtaantumisesta. Siitä, kuinka joku on jättänyt menneen taakseen ja ottanut askeleen kohti uutta ja uljasta. Jotain sellaista, jonka hän tietää palvelevan aiempaa paremmin hänen syvimpiä tarpeita ja toiveita. 

Kun Rossi vuonna 2021 hyppäsi pois teknologiayhtiö Vincitin HR-johtajan tontilta, hän ei tiennyt, kuinka hommassa lopulta kävisi. 

Ei tiennyt, mutta luotti vahvasti. 

Varsin pian Rossista tuli näkyvä mannekiini oman sisäisen tiensä löytämisestä. Häntä haastateltiin lukuisissa eri medioissa ja some täyttyi keskustelusta. Ikään kuin Rossi olisi toteuttanut jotain sellaista, mistä useimmat meistä unelmoivat. Hän otti konkreettisia askeleita kohti omia unelmiaan ja hyväksyi sen vaativan myös uhrauksia.

”Tiesin sisimmässäni, että päätökseni on oikea, jonka avulla raivasin tieni sisimmässäni kyteneen pelon yli.”

Rossi painottaa, ettei muutos lähtenyt huonovointisuudesta. Työ itsessään ei potkinut häntä pois, vaan ennemmin se valtava vetovoima, jota kohdistui muualle.

– Kun kirjoitin syksyllä 2019 esikoiskirjaani Rekrytoija tunsin voimakkaasti, että juuri tätä haluan tehdä vastaisuudessakin. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni olevani jonkin sellaisen äärellä, jota minun todella kuuluu tehdä. Tätä kokemusta on vaikeaa pukea sanoiksi, mutta se jäi kytemään sisälleni.

Rossi palasi kirjoitusvapaalta töihin alkuvuodesta 2020. 

– Yritin jossain vaiheessa kirjoittaa työn ohella, mutta se ei onnistunut. Tein töitä silloin kun olisin halunnut kirjoittaa. Rekrytoija julkaistiin ja se sai hyvän vastaanoton. Minulta kyseltiin, koska ja mitä kirjoitan seuraavaksi. Pohdin pitkään omaa rooliani ja toiveitani, kunnes päädyin siihen, että kuuntelen itseäni ja lähden tekemään sitä, mitä oikeasti haluan tehdä. Kyseessä ei ollut hetken päähänpisto. Ajatus kypsyi kuukausia mielessä, kunnes konkretisoitui päätöksenä irtisanoutua.

Kirjoittamisella ei rikastu

Kirjoittaminen on parhaimmillaan puhdistava ja parantava kokemus, mutta sillä harvemmin rikastuu. Tämän tiesi myös Rossi hypätessään tyhjän päälle. 

– Laskin eläväni säästöilläni puoli vuotta. Tiesin, että sinä aikana minun tulisi hankkia tarvittava tulotaso. 

Rossi teki laskelmia ja hahmotti tuloskenaarioita. Hän pohti mahdollisia puhujakeikkoja puhujatoimiston kautta. Myös hallitustyöskentely kiinnosti ja tuntui realistiselta mahdollisuudelta. Vaikka varmaa ja jatkuvaa tuloa ei ollut tiedossa, Rossi luotti tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiinsa. Hän ei antanut pelon astua tielle. 

– Tiesin sisimmässäni, että päätökseni on oikea, jonka avulla raivasin tieni sisimmässäni kyteneen pelon yli. Vähiten pelotti se, mitä muut ajattelevat. Eniten mietin tulotason laskemista. Toki pohdin myös aiheutanko pettymyksen työnantajalleni ja tiimilleni. Pohdin kantaako elämä siten, että voin tulevaisuudessa tehdä mahdollisimman vähän mutta mahdollisimman laadukasta työtä. 

Rohkeus ja positiivisuus vetoavat ihmisiin

Rossin hyppy tuntemattomaan vaikuttaa onnistuneelta. Hän on saanut puhujakeikkoja ja  lisää hallituspaikkoja. Myös kirjoittaminen sujuu ja etenee toiveiden mukaisesti. Osansa lienee Rossin henkilöbrändillä, jota hän pystyi rakentamaan jo ennen tekemäänsä muutosta. 

– Se mitä olen tehnyt on vedonnut ihmisiin ja tuonut heille heidän omien sanojensa mukaan inspiraatiota. Rohkeus ja positiivisuus vetoaa moneen. 

”Kaikessa on kyse priorisoinnista.”

Rossi kokee olonsa etuoikeutetuksi saadessaan viedä itselleen tärkeitä teemoja eteenpäin, niin työelämässä kuin myös kirjoittamalla.

Kaiken keskellä tärkeäksi on muodostunut kyky priorisoida. 

– Minua on pyydetty projekteihin, joista olen kieltäytynyt, koska tiedän että olisin tehnyt ne hampaat irvessä. Tämä siitäkin huolimatta, että niistä olisi maksettu hyvin. Kaikessa on kyse priorisoinnista. Minulta pyydetään paljon asioita. Tällä hetkellä yrittäjänä tuntini ovat kalliimpia, joten pohdin entistä tarkemmin sen, missä olen mukana ja missä taas en. 

Unelma paluusta työelämään?

Kaltaistensa tavoin Rossi edustaa omien unelmiensa toteuttamista. Se on myyttinen ajatus, jota jokainen mutustelee kohdallaan sisimmässään. On itsestä kiinni, mihin riman asettaa. Riittääkö vallitseva tilanne vai onko syytä muutokseen? Mikäli on, mitä se käytännössä vaatii?

Rossi on onnellisessa asemassa. Hän kertoo, ettei hänellä ole varsinaisesti suuria unelmia jäljellä. Useimmat ovat jo toteutuneet, joka on ollut hänen tavoitteenaankin. Rossi toivoo saavansa kirjoittaa tulevaisuudessa mahdollisimman paljon mahdollisimman hyviä kirjoja. 

Mutta osaa hän myös hieman yllättää. 

– Unelmoin salaa myös siitä, että minulla olisi joskus palo palata työsuhteeseen. Pidän sitä silti epätodennäköisenä. Tiedän työsuhteiden hyvät puolet. Yrittäjänä toimiminen on silti eri tavalla individualistinen ja yksinäinen polku. Nautin siitä.

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Kuvat: Jani Utriainen

Bonfire

Lisää vaikuttajalta Bonfire


Lisää kategoriasta Työhyvinvointi