“Toivoisin bisneskirjoihin enemmän ytimen kirkastamista” – Miten hyvä bisneskirja kirjoitetaan?
Camilla Tuominen, Saana Rossi, Mika Sutinen ja Maaretta Tukiainen kertovat miten he kirjoittivat bisneskirjansa.
Tämä on bisneskirjallisuutta käsittelevän artikkelisarjan toinen osa. Keskustelu bisnesteoksista ja niiden kirjoittamisesta alkoi edellisessä Bonfire-artikkelissa, pääset lukemaan sen täältä.
Viime vuonna kirjallisuuden kokonaismyynti kasvoi kirjakaupoissa 1,5 prosenttia. Kasvua tapahtui niin painettujen kirjojen kuin ääni- ja e-kirjojen osalta, mutta erityisesti sähköisesti luettava kirjallisuus oli suosittua. Sähköisten tuotteiden myynti kasvoi Kirjakauppaliiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen mukaan huikeat 37 prosenttia.
Vuoden myydyin kirja olikin ensimmäistä kertaa äänikirja. (Se oli niin aikuisille kuin lapsille sopiva iltasatu, Otavan kustantama Carl-Johan Forssén Ehrlinin Kani joka tahtoi nukahtaa)
Tarkastellessa myydyimpien tietokirjojen listauksia, on huomion arvoista että rajatulle lukijakunnalle suunnattu bisneskirjallisuus myy vähemmän verrattuna muuhun tietokirjallisuuteen puhumattakaan kaunokirjallisuudesta. Tarve ja kysyntä laadukkaalle, monipuoliselle sekä tunteita ja ajatuksia herättävälle bisneskirjallisuudelle on kuitenkin olemassa.
Mutta miten bisneskirjan kirjoittamiseen tartutaan? Saana Rossi, Maaretta Tukiainen, Mika Sutinen ja Camilla Tuominen kertovat miten he ovat päätyneet kirjoittamaan bisneskirjansa valitsemistaan aiheista sekä kirjoitusprosessiensa etenemisestä.
Millä perusteella olet valinnut kirjasi aiheet? Onko kyse ollut itsestään selvästä valinnasta vai pidemmästä prosessista?
Saana Rossi: Tiesin aiheen mistä halusin kirjoittaa, mutta sen tarkempi näkökulma eli melko pitkään ja hioutui prosessin edetessä. Kesti myös jonkin aikaa löytää oma ääni sekä tapa kirjoittaa.
Camilla Tuominen: Olen tehnyt kolme bisneskirjaa, ja niissä jokaisessa aihe on valikoitunut eri tavalla. Ensimmäisen aihetta ehdotin itse sillä halusin kirjoittaa omasta matkastani ja siitä miten tunnesekamelskasta voi edetä tunnejohtamiseen (Tunnekuvakirja – Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen). Kaksi seuraavaa kirjaani ovat lähteneet kustantajan ehdotuksesta. Näiden kohdalla olen pitänyt tärkeänä pysähtyä ja miettiä, mistä oikeasti haluan kirjoittaa.
Maaretta Tukiainen: Uusimman, maaliskuussa ilmestyvän Hyvän mielen koti -kirjani aihe on ollut mielessäni enemmän ja vähemmän 10 vuotta ja olen pitsannut sen ensimmäisen kerran kustantajalle jo useampi vuosi sitten. Eli kyseessä on pidempi prosessi. Se ei ole bisneskirja vaan suunnattu kaikille suomalaisille.
Mika Sutinen: Aiheen valinta on ollut poikkeuksetta pidempi, hautuva prosessi. Olen valinnut aina aiheita, joista en ole tiennyt mitä mieltä niistä olisin. Tim Ferriss onkin sanonut tämän osuvasti: “Jos et tiedä mitä mieltä jostakin asiasta olet, kirjoita kirja”.
Mikä on mielestäsi kokemuspohjaisuuden ja uskottavasti tutkitun tiedon ihannesuhde bisneskirjassa?
Maaretta Tukiainen: Tämä on tärkeä kysymys. Olen sitä mieltä, että kukin kirjailija ja jokainen hänen kirjansa on tässä suhteessa oma tapauksensa. Yhteistä hyville tietokirjoille on kuitenkin se, että tutkittu tausta kytketään kokemukseen ja käytäntöön. Jos tämä ulottuvuus puuttuu, kohderyhmä kapeutuu vain tutkijoihin tai alan erikoisasiantuntijoihin. Eli mitä laajempaa yleisöä tavoitellaan, sitä tärkeämpi rooli on käytäntöön nivomisella ja opasmaisella kustomoinnilla.
Camilla Tuominen: Minulle tärkeintä on se, että se kirja on mahdollisimman vähä-jargoninen, mahdollisimman totta ja se puhuu ihmiselle suoraan sydämeen. Vaikka luen paljon tekstejäni varten, pidän tärkeänä että en väkisin työnnä liitteitä ja linkkejä mukaan vain siksi, että vaikuttaisin uskottavalta. Välillä olen jopa joutunut taistelemaan itseäni vastaan että en lisää mitään ylimääräistä viitteisiin mukaan!
Saana Rossi: Omassa kirjassani kaikki on niin sanotusti kokemuspohjaista. Kirjassani ei ole yhtään lähdettä ja se toimii hyvin, sillä kirjan luonne on hieman erilainen. Kyseessä on tarinallinen tietokirja.
Mika Sutinen: En tiedä mikä on tässä olisi se optimi, mutta on itsestään selvää on että molemmat tarvitaan. Toinen ilman toista poistaa kirjasta värit ja tarvittavan tone of voicen.
Minkälainen kirjoitusprosessisi oli käytännössä? Oliko tiettyjä rutiineja, jotka mahdollistivat kirjoittamisen?
Mika Sutinen: On ihan turha odottaa mitään inspiraatiota. Iteratiivinen kirjoittaminen, jossa aluksi kirjoittaa vaan tavoitteellisesti huonoa tekstiä, jota sitten parantaa ja parantaa toimii minulle parhaiten. ”Write two crappy pages of text in a day”, on hyvä ohje.
Camilla Tuominen: Kirjoitusprosessini ovat olleet aika erilaisia, johtuen siitä että kaksi ensimmäistä kirjaani olivat kuvapainotteisia ja viimeisin taas selkeästi tekstiin painottuva. Kaikissa kirjoissani pohjana on ollut data. Ensimmäiseksi levitän kaikki kuvat tästä datasta lattialle ja lähden katsomaan, mitä niistä nousee esiin. Luon ensin isot otsikot, sitten pienemmät otsikot, jonka jälkeen järjestän tietoa eri otsikoiden alle. Näitä tietysti rullailen monta kertaa eri kohtiin tekstiä.
Saana Rossi: Kirjoitin ensimmäisen käsikirjoituksen noin kolmessa kuukaudessa. Silloin kirjoitin noin viisi tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Tein suunnitelman sivumäärästä joka pitää olla valmiina viikossa ja tein aikataulusuunnitelman sen tueksi. Toisin sanoen minulla oli tarkka ajatus siitä, milloin minkäkin pitää olla valmista ja kauanko mihinkin menee aikaa. Minua prosessin etenemistä auttoi Kirjoita tietokirja-valmennus sekä muutama muu kirjoitusvalmennus. Käsikirjoituksen jälkeen jatkui vielä puolisen vuottan kestävä editointivaihe kustannustoimittajani kanssa.
Maaretta Tukiainen: Prosessini on mennyt vaiheissa. Aluksi tutkin ensimmäisen sisällysluetteloversion mukaisesti teemoja ja keräsin tausta-aineistoa. Tämän perehtymisen ja tausta-aineiston pohjalta kirjoitin ensimmäisen hahmotelman kirjasta. Sen jälkeen tein teemoihin sopivia haastatteluja ja kirjoitin niiden pohjalta tosielämän esimerkkitarinoita. Tässä rinnalla keräsin vanhoista päiväkirjoistani muistiinpanoja omista kotikokemuksistani lapsuudesta nykypäivään ja editoin niistä myös tarinamuotoisia osia tekstiä elävöittämään. Seuraavaksi etsin kaunokirjallisuuden puolelta vaikuttavia kohtauksia ja sitaatteja, jotka havainnollistaisivat mahdollisimman osuvasti kirjan pääteemoja ja voisivat toimia päälukujen avauksina.
Kun kaikki nämä osiot oli työstetty, alkoi yhteen hitsaminen ja kokonaisuuden tiivistäminen ja järjestäminen. Itselleni tekstin rytmi on erityisen tärkeä osa ilmaisua, joten aivan viimeisin vaihe oli lauseiden rytmin, sen ”hengityksen” hiominen. Saatoin kirjoittaa toiset lauseista viimeisessä editointivaiheessa useampaan kymmeneen kertaan ennen kuin olin täysin tyytyväinen niiden poljentoon. Tässä vaiheessa tuli myös vähän erimielisyyttä oikolukijan kanssa, muun muassa sanajärjestyksistä. Onneksi lopulta sain kuin sainkin pitää pääni. Tapani kirjoittaa muistuttaa kuvanveistoa. Ensin kasaan raakamateriaalin, sitten poistan kaiken turhan ja lopuksi hion lauseita sana sanalta.
Mistä mielestäsi ylipäätään koostuu hyvä bisneskirjallisuus? Onko bisneskirjallisuus ylipäätään genre?
Saana Rossi: Se on oma genre, tosin sen rajat on häilyvät. Kirja-alalla oli esimerkiksi hankaluuksia sijoittaa minun kirjaani kategoriaan, koska sellaista ei ole aiemmin juuri tehty.
Hyvä bisneskirjallisuus on subjektiivista. Omasta mielestäni hyvä kirja on koukuttava, imee mukaansa, herättää ajatuksia ja tunteita ja antaa informaatiota. Toivoisin bisneskirjoihin enemmän ytimen kirkastamista ja rönsyjen poistamista. Kuka määrittää, että bisneskirjan pitää olla tietyn sivumäärän mittainen, jos pihvi on tullut jo ensimmäisen sadan sivun aikana?
Mika Sutinen: Genre voi koostua elämäkerroista, ”how to…” tyyppisistä konkreettisista, prosessuaalisista ohjeista tai sitten enemmän ajattelua sparraavista kirjoista. Ainakin nuo kolme minusta mahtuvat teeman alle.
Maaretta Tukiainen: Eivät ole yksi genre, vaan bisneskirjallisuus sisältää monenlaisia alagenrejä. Kohderyhmämääritys ja aiherajaus sekä käsittelytapa vaikuttavat siihen, mitä ”alagenreä” kirja edustaa.
Hyvä bisneskirja palvelee selkeästi tiettyä kohderyhmää, tarjoaa tuoreen uniikin näkökulman, yhdistää tutkittua tietoa kokemukseen ja näkemykseen, kertoo eläviä esimerkkitarinoita sekä tarjoaa konkreettiset ohjeet kuinka toimia asiassa, josta kirja ytimeltään kertoo. Lisäarvo on hyvän kirjallisuuden ydin. Elämyksellisyys on tärkeää, jotta viesti menee perille, ei vain järjen, vaan myös tunteiden tasolla. Parhaat kirjat muuttavat lukijan ajattelua ja sitä kautta maailmaa.
Camilla Tuominen: Minusta se on genre ja aivan ihana genre. Valitettavasti on kuitenkin paljon bisneskirjoja, jotka ovat jargonia ja hirvittävän pitkiä. Kahdeksan kymmenestä bisneskirjasta ei onnistu koskettamaan minua. Usein kuuntelen bisneskirjoja äänikirjoina ja sitten tilaan printtinä vain ne jotka haluan hyllyyni. Usein ne ovat sellaisia, joissa on taitavasti yhdistetty sekä tietoa että kokemusta, ja ennen kaikkea niissä kirjoissa osoitetaan haavoittuvaisuutta. Hyvissä bisneskirjoissa laitetaan itsensä likoon.
Haastateltavien teoksia
Saana Rossi: Rekrytoija (Basam Books, 2.painos 2020)
Mika Sutinen & Kirsi Piha: Muutosvoimaa – Tutkimusmatka moderniin muutosjohtamiseen (Alma Talent 2020)
Mika Sutinen & Mikko Kuitunen: Mahtava moka – uskalla, opi ja menesty (Alma Talent, 2018)
Camilla Tuominen: Tunteet eivät kuulu työpaikalle (Otava, 2020)
Camilla Tuominen: Johda tunteita, menesty työelämässä (Tammi, 2018)
Camilla Tuominen: Tunnekuvakirja – Tunnesekamelskasta tunteiden ymmärtämiseen (readme.fi 2016)
Maaretta Tukiainen ja Krista Keltanen: Luova tauko – löydä tapasi elää (Cozy Publishing 2018)
Maaretta Tukiainen ja Sonja Eid: Tänään (Tuuma, 2019)
Maaretta Tukiainen, Ilona Hiilla ja Ida Hakola: Tiimiäly. Opas muuttuvaan työelämään (Tuuma 2019)
Maaretta Tukiainen: Hyvän mielen koti (Tuuma, 2021). Kirja julkaistaan samanaikaisesti teemaa käsittelevän podcastin kanssa.
Bonfire
Lisää vaikuttajalta Bonfire
Lisää kategoriasta Tulevaisuus
