Talousahdinko 2023 – Kuinka aito ongelma on ja mitä asialle voi tehdä?

Pauli Waroma

Mietimme Bonfiren päätoimittaja Harri-Pekka Pietikäisen kanssa juttua trendeistä 2023. Kävimme Ukrainan sodassa, Iranin kansannousussa, tekoälyssä, osaajapulassa, väestön ikääntymisessä, sotessa, ja kyllä, myös koronassa.

Yksi aihe tuntui silti kaikista polttavimmalta niin itselleni, kuin myös mahdollisesti laajemmallekin yleisölle; talous. Yrityksen talous ja henkilökohtainen talous. Pelko talouden kestämättömyydestä. Toki tiedostan, että minulla ei ole paljoa sanottavaa absoluuttiseen köyhyyteen, mutta yrityksen rahojen loppumisesta tiedän jotain. Ja myös omien rahojen riittämättömyydestä siihen kulutustasoon, jolla olen tottunut elämään.

Inflaatio jyllää. Margariini, perunat, vaatteet ja ravintolat maksavat aiempaa enemmän. Sähkön hinta nousee. Korot eivät ole enää nollakorkoja vaan ihan oikeita korkoja. Ja samalla asunto-osakkeen arvo laskee. Työpaikalla työnantaja toppuuttelee viestimällä, että nyt ei ole aika palkankorotuksille. Reaaliansiot laskevat. Rahaa on absoluuttisesti vähemmän. Monella ihmisellä ja monella yrityksellä.

Mitä tehdä?

Saatko nostettua tuloriviä?

Hyvä, sitten sinulla tai yritykselläsi ei ole suurta hätää. Niin kauan kuin tulot kasvavat enemmän kuin menot on tilanne hyvä. Yrityksesi siis todennäköisesti voittaa markkinaosuutta. Henkilökohtaisessa elämässä sinä olet ilmeisesti saanut ylennyksen tai neuvoteltua itsellesi palkankorotuksen. Reaaliansiot eivät siis laske, vaara on ohi. Lue silti loppuun.

Et saa nostettua tuloriviä?

Perhana. Sitten pitää säästää. Kuluttaa viisaammin. Se kirpaisee ja saa mielen mustaksi. Mutta tämän voi kääntää tilaisuudeksi siivota paikkoja. Kun fokus kääntyy kasvusta kannattavuuteen, on viimeistään aika miettiä, miten omat prosessit saa tehtyä kevyemmin ja vähemmällä työllä. Miten lopettaa ne tilaukset ja toiminnot, jotka eivät tuota sen enempää rahaa kuin iloa? Ehkä nyt ei kannata pyristellä itseään isompia voimia vastaan, vaan ottaa tämä vastaan mahdollisuutena. Maapallon tasolla me ihmiset käytimme vuosittaiset luonnonvaramme heinäkuun lopulla. Me suomalaiset käytimme oman osuutemme luonnonvaroista jo maaliskuun lopussa. Alkaa olla korkea aika jokaisen ihmisen ja yrityksen miettiä omaa kulutustaan. Pakko on paras muusa.

Konkurssi uhkaa

Tämä on sitten jo paskamainen homma. Niin yrityksen tasolla kuin henkilökohtaisellakin. Mutta jos näin käy, näin käy. Ja kun siitä selviää hengissä sen voi jopa kääntää voitoksi, ainakin pitkällä aikavälillä. Pitäisikö saneeratun tai vanhan raunioille perustettavan yrityksen alkaa tuottaa jotain entistä relevantimpaa? Voinko minä uudelleenkouluttautua? Jos lähden tähän maailman aikaan nollista niillä tiedoilla mitä minulle on kertynyt, enkö silloin väkisinkin luo jotain kurantimpaa kuin mihin ryhdyin 5, 10 tai 20 vuotta sitten?

Lopulta rahavaikeudet ovat vain mielen ongelmia. Ainakin niin kauan kun saa vielä leipää hankittua pöytään. Asiat ovat miten ne ovat. Siitä miten ne vaikuttavat sinuun, päätät sinä itse.

Näistä asioista kumpuavaa pelkoa, masennusta ja ahdistusta ei oikeasti ole olemassa. Menestystä tai menestymättömyyttä ei ole olemassa. On yrityksiä ja on ihmisiä, on vähemmän tuloja ja enemmän tuloja. Tunne menestymättömyydestä, ahdistus, pelko ja masennus syntyvät meissä. Se kaikki on meidän itsemme keksimää.

Ongelmat voi kääntää hyviksi uutisiksi. Kun kohtaamme niitä, alamme toivottavasti myös huomata, missä ratkaisu on. Se on peilissä. Ja sitä peilikuvaa voimme opettaa toimimaan järkevämmin. Kun opimme erottamaan objektiiviset asiat subjektiivisesta mielestä, opimme myös mitä asioita voimme muuttaa ja mitä emme. Kaikki lähtee siitä, että hyväksymme asiat sellaisina kuin ne ovat. Emmekä anna niiden vallata mieltämme.

Mitä jos ensi vuoden teema olisikin tutkimusmatka itseensä? Omiin tottumuksiin, pelkoihin ja ahdistuksiin. Oman mielen muokkaamaa totuutta on usein vaikeaa erottaa objektiivisesta totuudesta. Helppoa ei tule ensi vuonnakaan (kaikilla) olemaan, mutta mikäli opimme vuonna 2023 enemmän itsestämme, ovat ehkä kaikki vaikeudet ja niiden mukanaan tuoma kärsimys sen arvoista.

Loppuelämää silmällä pitäen lienee arvokkaampaa ymmärtää paremmin itseään ja oman mielen toimintaa, kuin mahdollistaa kevyempi sähkölasku tai vähemmällä paineella ostettu ravintolaillallinen. Siitä ylikulutuksesta puhumattakaan.

En ole itse tässä mielenhallinnassa vielä kovinkaan pitkällä, mutta olen päättänyt harjoitella.

Liitytkö seuraan?