Paremman koulun välineet: on aika keskittyä hyvinvointiin
Uudet koulurakennukset ja opetusmetodit ovat puhuttaneet viime aikoina. Esimerkiksi tämä Helsingin Sanomien erinomainen artikkeli valotti niitä mahdollisuuksia ja rajoitteita, joita avoimet tilat ja luokaton opiskelu oppimiselle ja lasten pärjäämiselle asettavat.
Kun Suomessa nyt monia homekouluja korvataan uusilla rakennuksilla, ovat suuret avoimet tilat ilman pulpetteja tavallinen osa suunnitelmaa ja erilaiset näytöt, kannettavat ja muut IT-laitteet itsestään selvästi mukana budjetissa.
Oppiminen ilman luokkahuonetta ja omaa ryhmää voi parhaimmillaan avata uusia kontakteja, vähentää kiusaamista ja vahvistaa oppilaiden vuorovaikutustaitoja. Pahimmillaan hälyinen ympäristö häiritsee keskittymistä, viihtymistä ja turvallisuudentunnetta, kun omaa opettajaa ei ole, vaan opettajat vaihtuvat päivän mittaan.
Oppimista avustavat teknologiatkaan eivät ole vain hyvä tai huono asia: pahimmillaan ilman ohjausta jätetyt lapset ovat tuuliajolla tietokoneidensa kanssa. Parhaimmillaan oma kannettava ja vaikkapa yhteiskäytössä olevat 3D-tulostimet tukevat omaa luovuutta ja opettavat ongelmaratkaisukykyä, jolle tulevaisuuden töissä varmasti on tarvetta.
Mikään yksittäinen arkkitehtoninen ratkaisu tai valittu teknologia ei saisikaan olla uuden koulun suunnittelua ohjaava tekijä, vaan kokonaisuutta pohtiessa pitäisi keskittyä hyvinvointiin – niin oppilaiden kuin henkilökunnankin.
Miten kouluympäristö ja koulun opiskelutavat voivat tukea hyvinvointia?
Olemme kaikki erilaisia, eikä koulun kuten kyllä aikuisten työpaikankaan tulisi toimia vain vahvimpien tai kovempiäänisten ehdoilla. Hyvä oppimistila on sellainen, joka täyttää vuorollaan tarpeen sekä hiljaiseen keskittymiseen ja että sosiaalisia taitoja kehittävään yhteistyöhön.
Oppimista edistävä teknologia puolestaan on sellaista, jonka käyttöön sekä opettajat että oppilaat saavat tarpeeksi ohjausta. Kaikkihan olemme huomanneet, että laitteet kehittyvät hurjaa vauhtia. Tekoäly, koneoppiminen ja robotiikka ovat tärkeitä työkaluja, joiden hyödyntäminen tämän päivän opetuksessa tarjoaa oppilaille sellaisia taitoja, joiden pohjalta he ovat valmiita käyttämään, ymmärtämään ja kehittämään myös tulevaisuuden teknologioita.
Emme vielä tiedä, millaisia työnkuvia tulevaisuudessa on, joten ehkäpä kouluissa tärkeintä onkin ruokkia oppilaiden uteliasta mieltä; rakentaa kykyä soveltaa aiempia tietoja uuteen sekä hankkia uusia taitoja ja tietoja. Pohdin teknologian tarjoamia mahdollisuuksia kouluissa aiemmin tässä postauksessa.
Monissa kouluissa tilanne on tällä hetkellä nurinkurisesti niin, että opettajat joutuvat muokkaamaan opetustaan teknologian ja kalusteiden asettamien rajoitteiden mukaisesti. Sen sijaan kalusteiden ja laitteiden pitäisi mukautua opettajien ja oppilaiden tarpeisiin ja toimia elimellisesti osana opetusta – ei erillisinä, jotenkin opetuksen ulkopuolisena tarpeistona.
Mitä julkisissa IT-laitehankinnoissa pitäisi osata huomioida?
Hankintoja suunnitellessa on ihan ensin tietysti kysyttävä, millaisista laitteista oppilaat hyötyisivät eniten: millaisia ominaisuuksia on oltava, mitä niillä halutaan tehdä, tarvitaanko jokaiselle oma tai kuinka monta laitetta yhteiskäyttöön riittää? Myös oppilaiden ikä ja koulutusala vaikuttavat: nuorempia ajatellen on järkevämpää panostaa erityisesti kestäviin koneisiin, kun taas ammattikouluissa ja siitä ylemmillä asteilla suoritustehoilla voi jo olla ratkaisevaa merkitystä.
Julkisellakin puolella vaatimukset esimerkiksi ympäristövastuullisuudesta kasvavat. Laitehankinnat perustuvat yhä useammin kierrätysmalliin sen sijaan, että koneella olisi jokin rajattu käyttöikä, jonka päätteeksi se hävitetään. Uuden laitteen on täytettävä kiertotalouden kriteerit; koneen osista pitäisi löytyä kierrätysmateriaaleja, osia pitää pystyä korjaamaan, vaihtamaan ja päivittämään, ja lopuksi komponenttien pitäisi olla kierrätettäviä. Laitteiden hiilijalanjälkeä pystyy arvioimaan ja vertailemaan esimerkiksi Suomen Ympäristökeskuksen JUHILAS Carbon Footprint Tools -työkalulla. Myös erilaiset sertifikaatit ja listaukset on syytä huomioida, kun valitaan laitetoimittajaa.
Raha on laitehankinnoissa isossa roolissa, eikä ihme. On paljon eroa siinä, ostaako laitteet vaikkapa kertarysäyksenä ja on sitten itse vastuussa niiden huollosta, päivittämisestä ja korjaamisesta. Palvelumallisissa hankinnoissa hyvä puoli on se, että kustannusten ennustaminen kuukausi- ja vuositasolla on helppoa ja varmaa – ikäviä yllätyksiä ei tule. Laitteiden käyttöiän päättyessä palveluntarjoaja huolehtii myös niiden asianmukaisesti kierrättämisestä. Usein jälleenmyyntikin on mahdollinen, sillä vanhemmatkin koneet kelpaavat vielä monenlaiseen käyttöön, vaikka tehokkaampia olisikin saatavilla.
Jarkko Huhtaniitty
HP Suomi
toimitusjohtaja
Lisää vaikuttajalta Jarkko Huhtaniitty
Lisää kategoriasta Tulevaisuus
