Bonfire.fi

Pääministeri Marin herätti uinuvan karhun – puhe yritysvastuusta saatava konkreettisemmaksi

Tänä päivänä usein oleellisempaa kuin se, mitä sanotaan on se, kuka sanoo. Kun kyseessä on Suomen pääministeri, korostuu sanojan rooli äärimmilleen. Tästä olemme saaneet toistuvia esimerkkejä viime viikkojen aikana.

Minusta näyttää, että vahvalle hyvinvointivaltiolle ja julkiselle sektorille on tarvetta tulevaisuudessakin. Emme voi valitettavasti luottaa siihen, että yritykset huolehtivat ihmisistä ja ympäristöstä. –Sanna Marin

Sanna Marinin Talouselämälle antamasta haastattelusta irroitettu lausunto herätti nukkuvan karhun. Tämä nalle oli tosin ehtinyt jo availla silmiään mm. Kaipolan tehtaan sulkemisen yhteydessä, jonka sulkemispäätöksen Marin kyseenalaisti.

Ovatko suomalaiset yritykset vastuuttomia, kuten pääministeri epäsuorasti antaa ymmärtää?

Puoluepolitiikan pelisääntöihin kuuluu kärjistäminen ja vastakkainasettelu, eikä liike-elämä ole irrallaan tästä. Julkisissa vasta-argumenteissa onkin korostunut Marinin kommenttien tarpeeton yksinkertaistaminen ja jopa tahallinen väärin ymmärtäminen. Useimmat vastaväitteet eivät edistä talouden suosta ylös rämpimistä sen enempää, kuin Marinin turhan suoraviivaistettu kommentti, jota hän myöhemmin omalla Twitter-tilillään yritti selittää parempaan päin.

Maailman vastuullisinta liiketoimintaa

On ensiarvoisen tärkeää, että keskustelu julkisen- ja yksityisen sektorin rooleista pidetään käynnissä. Klikkiotsikoiden ja niiden ympärillä pyörivän some-älämölön ohella esiin nousee jatkuvasti myös varsin päteviä kannanottoja laatikon ulkopuolelta. Mikko Alasaarela pohti taannoisessa some-postauksessaan sitä, onko voimassa olevaan yhteiskuntamalliin perustuva vastuullisuuden määrittäminen kestämätöntä.
Pia Hautamäki peräänkuuluttaa osaltaan Bonfire-artikkelissaan hallitukselta toimia, jotta tranformaation keskellä mahdollistuisi apua eri kyvykkyyksien kehittämiseen.

Jatkuva muutoksesta puhuminen vaatii tuekseen tunnetta turvallisuudesta, jota juuri nyt monet yrityspäättäjät hallituksen toimilta toivoisivat.

Pasi Sillanpää ehdottaa Uusi Suomi-lehden Puheenvuoro-blogissaan elinkeinovapauden lisäämistä ja yritysten osaamisen hyödyntämistä, mutta penää myös yrityksiltä korkeampia eettisiä normeja. Mika Ihamuotila puolestaan toteaa sosiaalisessa mediassa Suomella olevan maailman vastuullisin markkinatalous ja liiketoiminta. Osin tukea tälle lausunnolle antaa talouslehti Forbesin listaus maailman sadasta vastuullisimmista yrityksistä, jossa esimerkiksi suomalainen Neste kiiluu sijalla kolme (listalle mahtuu yhteensä kuusi suomalaisyritystä).

Ylipäätään yrittäjät ja elinkeinoelämän vaikuttajat ovat kokeneet vahvasti, että Marinin kommentit kyseenalaistavat vastuullisuuden luotettavuuden suomalaisen yksityisen sektorin toiminnassa.

Havaittavaa on, että sekä Marinin “syytöksissä”, että myös sen aiheuttamissa “puolustuspuheenvuoroissa” vastuullisuus ja eettisyys määritellään hyvin ilmavasti. Jotta keskustelua voitaisiin käydä tulevaisuudessa hedelmällisemmältä pohjalta käsin, tulisi yritysvastuun olla konkreettisempi ja selkeämpi käsitteenä. Kuten Paola Suhonen toteaa Bonfiren haastattelussa, tämä on hankalaa, koska ei ole olemassa yhtenäistä mittaria, jolla olisi mahdollista mitata yrityksen vastuullisuutta. Sertifikaattiviidakossa yksittäiset merkinnät ja pisteytykset eivät piirrä tarvittavaa kokonaiskuvaa.

Mikä on yrityksen tärkein tehtävä?

Bonfiren sivuilla on julkaistu kuluneen syksyn aikana useita artikkeleita, joissa on nostettu esiin kysymyksiä liittyen siihen, mikä on 2020-luvulla yrityksen tärkein tehtävä. Eittämättä koronantäyteinen vuosi on vauhdittanut tämän kaltaisia pohdintoja.

Teemu Jäntti kokee, että yrityksen tärkein tehtävä on tuoda ja lisätä hyvinvointia ympäristöön. Liisa Holma haluaa laajentaa keskustelua menestymisestä siten, ettei se kohdistuisi ainoastaan voiton tekemiseen, vaan myös esimerkiksi vastuullisuuden toteutumiseen. Artikkelissaan Holma toteaa silti, Paola Suhosen tavoin, että vastuullisten investointien kannattavuus on hankalasti mitattavissa.

Keskustelu yritysten vastuullisuudesta pyörii paikoin samaa kaavaa, kuin 80-luvun päiväkodin pihaväittelyt siitä, kenen isä voittaisi kenenkin isän. Konkretian lisääntyessä lisääntyisi myös mahdollisuus selkeämpään dialogiin. Se ei välttämättä synnyttäisi herkullisimpia otsikoita, mutta sitäkin paremman maaperän mahdollisuudelle kehittää jo olemassa olevia toimintapoja – ja pidemmällä aikavälillä muodostaa myös uusia.

Miten vastuullisuus ilmenee konkreettisesti?

Globaalisti tällä hetkellä tarjolla on aimo annos eri liiketoiminta-alojen ajatusjohtajuutta, johon myös suomalaisilla toimijoilla on mahdollisuus tarttua. Tarvitaan vain rohkeutta sekä kykyä toimia. Kuluvana vuonna on nähty, että monilta osin eri toimialojen julkisen sektorin toimijat ovat pahimmillaan siiloutuneet ja liikkuvat harmillisen jähmeästi. Yksityisten toimijoiden kyky ketteryyteen on yleisesti ottaen parempi. Marinin huoli suomalaisten yritysten vastuullisuuden luotettavuudesta on silti aiheellinen, siitäkin huolimatta, että edustamme isossa kuvassa muiden Pohjoismaiden tavoin maailman eettisintä liiketoimintaa. Aina löytyy myös vapaamatkustajia.

Nokittelun ja vastuullisuus-sanan viljelemisen sijaan tulisi laatia konkreettinen suunnitelma siitä, mitä vastuullinen toiminta käytännössä tarkoittaa ja minkälaisia toimia se yrityksiltä edellyttää. Rakentaa selkeät ja yhtenäiset mittarit niille onnistumisille, joita ei mitata numeroilla. Sekä tietysti sopia myös valvonnan tehostamisesta. Kun vastuullisuus on käsitteenä sama kaikille osapuolille, on mahdollista käydä laajempaa keskustelua myös yritysvastuusta ja siitä, kuinka hyvin se jalkautuu käytäntöön.

Oma kompetenssini ei riitä moisen konkretian hahmottamiseen, joten päätin tätä kirjoittaessa soittaa ex-tempore puhelun Bonfire-vaikuttaja Niina Ratsulalle, joka on pureutunut syvällisemmin vastuullisuuden käsitteeseen. Hän muistuttaa, että monilla, myös Marinia kritisoineilla yrityksillä, on oma vastuullisuusohjelmansa, mutta ns. 100% vastuullisuus on likimain mahdotonta toteuttaa. Sen vuoksi myös yhtenäisen konkretian löytäminen tulee olemaan vaikeaa, mutta välttämätöntä.

Muutoin homma menee puskista huuteluksi.

Harri-Pekka Pietikäinen

Päätoimittaja, Bonfire.fi -bisnesmedia & Luova kustannuspäällikkö, Bonfire Books

Lisää vaikuttajalta Harri-Pekka Pietikäinen


Lisää kategoriasta Johtaminen