Itse voisin todeta; olen viime vuodet systemaattisesti valinnut meitä ”vanhoja” ja pyrkinyt vahvasti vaikuttamaan meidän ”vanhojen” kautta, jotta Suomi uudistuisi.

Mikan tweet sekä lukuisat kolleegoilleni tapahtuneet työpaikkojen menetykset pysäyttivät ajattelemaan, mitä ihmettä, mitä meillä ” vanhoilla” nyt enää sitten tehdään?

Punaisena lankanani on Suomen finanssialan uudistaminen. Minulle se tarkoittaa vuorovaikuttamista monilla eri finansialan areenoilla. Tärkein vaikuttamiskanava on perinteisissä pankeissa ylimmän johdon keskustelujen kautta, mutta tärkeää on myös keskustella niiden strategiaa käytännössä toteuttavien ”rivi” työntekijöiden kanssa; asiakastyö, tuote- ja ratkaisutarpeet näyttäytyvät liian usein aivan erilaisina, kuin johdon hokemat mantrat. Tämä on mielenkiintoista ja tästä oppii paljon omaan johtamiseensa, miten eri ikäiset ihmiset, eri organisaatioiden portaissa olevat ihmiset näkevät ja kuulevat ja ymmärtävät asioita.

Vuorovaikuttamista teen myös Fintech Finland yhdistyksen kautta. Siinäkin perusideana jatkuvat keskustelut meidän finanssialan konkareiden kanssa, jotta finanssiala uudistusi ja säilyisi Suomessa elinvoimaisena erityisesti finanssiteknologian (Fintech) näkökulmasta. Regulaatiomyrsky, kannattavuuden jatkuva jahtaaminen ja  esim. pankkien jatkuva organisaatioiden trimmaus, on ajanut monia huippulahjakkaita pitkän linjan seniori pankkiireja yhtäkkiä kentälle. Olen systemaattisesti aktivoinut meitä tällaisia ” vanhoja” osallistumaan Fintech Finlandin toimintaan erilaisten tapahtumien kautta ja toivon että esim. vetämäni mentorointi- ohjelman kautta saavat mielekästä vaikuttamista ja vuorovaikutusta finanssialan uudistamiseksi.

Jatkuva keskustelu ja vuorovaikutus myös asiakkaiden ( kuluttajat, kaikenkokoiset yritykset ja institutionaaliset asiakkaat) kanssa on tärkeää. Jokaisessa keskustelussa on keskiössä ihminen, kuluttaja, siis se yksittäinen asiakas joka tekee jatkuvasti päätöksiä mistä ostaa finanssialan palveluita. Näitäkin päätöksiä tekee vielä enemmistönä me ” vanhat” joilla on asema ja/tai rahat tehdä päätöksiä. Erilaisten yritysten, säätiöiden, yhdistysten hallituksissa istuu myös edelleen aika paljon meitä ”vanhoja”, jotka loppu viimeksi vaikuttavat siihen millä intensiteetillä Suomen uudistamista tehdään. Meistä ” vanhoista” ei muuten pääse sitten millään eroonkaan, koska me olemme edelleen 80-kymppisinä energisiä, vetreitä ja ostavia asiakkaita ja vaikutamme edelleenkin niiden erilaisten hallituspaikkojen kautta, mutta myös enenevässä määrin konsulttiöiden ja professuurien kautta jatkossakin.

Siksi toteankin itse vahvasti: olen viime vuodet systemaattisesti valinnut meitä ”vanhoja” ja pyrkinyt vahvasti vaikuttamaan meidän ”vanhojen” kautta, jotta Suomi uudistuisi. Miksi? Enkö usko siihen, että nuorissa on voima ja tulevaisuus, nuoret uudistavat, ideoivat ja vain sitä kautta Suomi menestyy? Päinvastoin, olen systemaattisesti pyrkinyt finanssialan uudistamisessa vaikuttamaan siihen, että me finanssialan konkarit, yli viisikymppiset avaisivat silmänsä, uskaltaisivat tehdä päätöksiä ja aitoa muutosjohtamista asioiden ja palveluiden parantamiseksi, jotta vaikka perinteiset pankit olisivat edelleen valideja kaikenikäisille asiakkaille syntymästä hautaan. Jotta Suomen finanssiala ei väljähdy ja junnaa paikallaan pääosin  ” vanhojen” asettamien askelmerkkien ja ajatusten ehdoilla.

Me ” vanhat” nimittäin osamme myös ideoida, innovoida ja tehdä muutosta, jos meille vaan annetaan siihen mahdollisuus.