”Saako johtaja itkeä?”

Viime aikoina on käyty kiivasta keskustelua siitä saako johtaja tai ylipäätänsä kukaan työelämässä itkeä. Tässä minun five cents tähän valtavaan aiheeseen seitsemän kysymyksen kautta.

Saako työelämässä itkeä? Yhtä hyvin voi kysyä vaikka: saako työelämässä nauraa, kysyä hölmöjä kysymyksiä, olla ylpeä saavutuksistaan, katua, olla epävarma? Totta helvetissä saa!
Missä tilanteissa saa itkeä? Tilannetaju. Vaikka on ok nauraa, harvemmin nauramme esimerkiksi hautajaisissa – vaikka joskus äärimmäinen stressi aiheuttaa sitäkin. Jos tapahtuu vaikka auto-onnettomuus ja meidän on kyettävä auttamaan, itkeminen voi tehdä meidät toimintakyvyttömiksi. Mutta kaikissa muissa tapauksissa, kunhan emme käytöksellämme loukkaa tai käyttäydy asiattomasti, meillä on oikeus juuri niihin tunteisiin (ja niiden seurauksiin) mitä tunnemme. Toiset nauravat enemmän, toiset liikuttuvat herkästi, toiset ovat hämillään hiljaa, toiset kysyvät joka välissä, toiset hehkuttavat, toiset taas eivät…
Mistä itkeminen kertoo? Meillä on kymmeniä erilaisia syitä itkeä ja purkautua: myötätunto, suru, menetys, hämmennys, epävarmuus, pelko, yllätys, shokki, väsymys, loukkaantuminen, helpotus, ilo yms. Itku voi olla tuhannen pienen kivun tuomista näkyväksi. Syyllistämisen sijaan ollaan hiljaa ja kuunnellaan toisiamme. Toisen ihmisen itkemisen tuomitseminen on naurettavaa ja loukkaavaa.
Mitä hyötyä on itkemisestä? Tiede kiistelee tästä, mutta osa asiantuntijoista uskoo, että kyynelten mukana purkautuu stressiä. Kehomme virtaa myös oksitosiinia, jotta meihin ei sattuisi niin paljon. Kun näen jonkun toisen liikuttuvan tai itkevän, sanon hänelle aina: ”ihanan auki sä oot”. On terveellistä purkautua eikä pullottaa.
Ketkä saavat itkeä? Kaikki! Kaikilla meillä on varmasti ympärillä ihmisiä, jotka liikuttuvat herkästi niin ilosta, surusta kuin vihastakin. Toiset eivät taas saa itkua aikaiseksi vaikka kuinka yrittäisivät Me olemme erilaisia ja se on hyvä! No saako sitten johtaja itkeä? Pointti on, että johtajan tulee olla johdonmukaisesti aito paras versio itsestään. Jos tämä johtaja on harkittu ja hillitty, fine. Jos taas nopea ja äänekäs, fine myöskin. Jos joku liikuttuu myötätunnosta yt-ilmoituksen äärellä, fine. Olla koherentisti oma itsensä ja osata johtaa omaa käytöstään sen mukaisesti. Oleellista on olla systeemiälykäs ja ymmärtää tilannetta. Tunneälykäs ihminen lukee aktiivisesti ympäristöään, ymmärtää mitä oma käytös aiheuttaa toisissa. Hän aistii toisten tarpeita ja tunteita, ja osaa toimia viisaasti sen tiedon valossa.
”Sit kaikki vaan rupee itkee”. Näin minulle on sanottu seurauksista, jos alamme puhumaan tunteista. Tällaisten isolla pensselillä tehtyjen draamojen laatijat voisivat pysähtyä itsensä äärelle. Mikä on sinun ihmiskuvasi? Luotatko toisiin? Ajatteletko, että ”jos annan pikkurillin niin he vievät koko käden”? Pelottaako tunteet jos pitää turvautua johonkin vanhoihin suomalaisiin sanontoihin? Jos jäämme jumiin tunteisiimme, silloin melllä ei ole tunteiden johtamisen taitoja. Ja niitä taitoja kannattaa kaikkien hankkia.
Mihin päädymme jos itku ”sallitaan”? Koko sallimisen ajatus on nurinkurinen ja väärä. Ei kenenkään tarvitse kysyä ”joltain” lupaa tunteilleen. Tunteissa ei ole off-nappulaa. Tunteet ovat suurempi voima meissä, joka on aina läsnä.

Usein emme, varsinkaan työelämässä, näytä tunteitamme vaan piilotamme ne teflonin alle. Samalla kun turrutamme negatiiviset tunteet, menetämme myös positiiviset sillä tunteita ei voi valikoiden turruttaa.

Voikin kysyä, että oletko sinä valmis menettämän yksilönä tai työyhteisönä ilon, innostuksen, draivin, rohkeuden, kiitollisuuden tai vaikka ylpeyden?

Tunteet eivät ole excel-taito, joihin on yksi oikea ratkaisu. Tunteet ja tilanteet ovat monen tekijän summa, johon vaikuttaa lukuisat asiat kuten yksilöiden persoona, kokemukset, suhteiden laatu ja ympäristö, jossa toimitaan. Kun lähdemme rohkeasti kuuntelemaan tunteita, löydämme oikeat tavat toimia juuri siinä tilanteessa. Alemme myös arvostaa tunteita järjen rinnalla. Mieti, että tunteet osaavat viisaudessaan varoittaa meitä vaarasta sekunnin murto-osassa, herättää meidät jopa yöllä muistuttaakseen unohdetusta asiasta ja ne osaavat purkaa liiallista kuormaa itkulla silloin kun kaikkea on vaan ihan liikaa.

Me kaikki voisimme paremmin kun hyväksyisimme inhimillisyyden itsessämme ja toisissa. Lopetetaan esittämästä, että olisimme tunteettomia koneita vaan ollaan rohkeasti inhimillisiä ihmisiä. Se ei tarkoita tunteissa vellomista eikä se ole heikkoutta vaan mitä suurinta viisautta ja vahvuutta. Kokonaisen ihmisyyden salliminen työelämässä tulee avaamaan kokonaan uuden tason meidän tekemisessä, paljastaa ihmismielen exponentiaaliset mahdollisuudet ja luo meidän tulevaisuuden menestyksen.