Bonfire.fi

Miten skaalaamme kiertotalouden?

Kirjoitin vähän aikaa sitten kiertotalouden muutoksista liiketoimintamalleihimme ja arvon luontiin. Moni jäi ehkä ajattelemaan, että voi kun se olisikin noin helppoa. Markkina-analyysejä,  uusia liiketoimintamalleja, ekosysteemejä ja kumppanuuksia on innovoitu ja kokeiltu, mutta pilottien skaalaaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi takkuaa edelleen.

Suomessa on toteutettu kymmeniä tai satoja erikokoisia kiertotalouden pilotteja, mutta ne eivät lähde lentoon, muutu myynniksi ja vienniksi. Miksi usein käy niin, että jäädään pilottitasolle ja kehityshankkeet tuppaavat jäämään pienimuotoiseksi? Yrityksien ja toimijoiden yksittäinen panostusten lisäksi tarvitaan laaja-alaista toimintakulttuurin muutosta, koko yhteiskunnassamme.

Toimintakulttuuriimme täytyy tukea kiertotaloutta

Englannin kielessä ovat erikseen termit ”politics” ja ”policy”. Suomessa jälkimmäinen kääntyy toimintakulttuuriksi. Meillä on vahvat kansallisesti poliittiset tavoitteet ja strategiat hiilineutraaliuuteen, materiaalien tehokkaaseen käyttöön, kiertoon ja palvelullistamiseen. Ne eivät kuitenkaan tehokkaasti jalkaudu arkeen ja julkisen ja yksityisen toiminnan vuorovaikutukseen.  Mistä tämä johtuu?

Niin julkisen talouden kuin yritysten johtamisen ohjauskeinot, hallinto ja toimintakulttuuri ovat historiallisen kehyksen tulosta, joten ne on rakennettu palvelemaan enemmänkin perinteistä lineaarista mallia. Yhteiskunnan asettamat rajaukset, kuten ympäristölupajärjestelmä ja ympäristönsuojelulaki, keskittyvät pistemäisen kuormittajan aiheuttamien paikallisten haittojen minimointiin. Jätelaki tai tuottajavastuulaki  ohjaavat taas materiaalivirtoja kierrätykseen ja asettavat kierrätystavoitteita.

Nämä kaikki ovat tärkeitä ohjauskeinoja ympäristömyötäiseen ja kestävään liiketoimintaan, mutta ne eivät välttämättä suoraan tue kiertotalouden liiketoiminnallista näkökulmaa ja kokonaisoptimointia. Erilaisissa selvityksissä ja alan toimijoiden haastatteluissa pullonkauloja ovat esimerkiksi jätteen ja tuotteen rajapinta ja eri kestävyysnäkökulmien yhteensovittaminen kokonaisessa ekosysteemissä.

Kiertotalouden kokonaisoptimointia tulee johtaa ja ohjata

Kiertotalouden tuottaman kokonaisarvon ja yhteiskunnallisen kokonaishyödyn maksimoiminen ei varsinaisesti ole minkään lain tavoitteena. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa yksittäinen osio kiertotalousketjussa saattaa juuttua perinteisen lineaarisen tuotantojärjestelmän rattaisiin, vaikka kokonainen liiketoimintaekosysteemi olisi kiertotalouden, ilmaston tai materiaalien jalostusarvon kanssa nykytilanteessa edullinen ja haluttu.

Perinteisessä mallissa kiertotalouden sijalla on ollut jätehuoltoa ja kierrätystä. Niissä eri toimijoiden tulot perustuvat pääosin ympäristöhaitan hoitamisesta saataviin maksuihin ja vähemmässä määrin kierrätettyjen materiaalien markkinakysyntään tai arvoon. Julkisesti omistettuja yhtiöitä taas sitovat kilpailun rajoitteet ja toiminnan keskittäminen yhdyskuntien jätteisiin. Vaikka kansainvälisesti kokonaisratkaisuille on kysyntää yksittäisten teknologioiden sijaan, ei Suomessa välttämättä ole riittävästi toimijoita, joilla olisi mahdollisuus tuotteistaa vientiin skaalattavia kiertotalouskonsepteja.

Kiertotalousajattelu tulee integroida systemaattisesti eri toimijoiden tavoitteisiin

Normiohjaamisen rooli innovaatioiden synnyttämisen ja käyttöönoton ajurina on tutkimusten mukaan suuri erityisesti ympäristöön ja kestävään kehityksen liittyvissä aiheissa. Toisaalta esteitä syntyy, jos kiertotalouden kannalta keskeisten tavoitteiden edistämistä ei ole systemaattisesti viety eri toimijoiden tavoitteisiin, tehtäviin ja toimintatapoihin. Onkin tarkasteltava julkisia hankintoja, maankäyttöä, luvitusta, tutkimuksen kaupallistamista, tukijärjestelmiä sekä innovaatiokoneistoja kiertotalouden näkökulmasta kokonaisuutena.

Kiertotalouden mallimaahan Suomeen on mahdollista tehdä laajasti pilottiratkaisuja, jotka tuottavat lisäarvoa alueelleen ja jotka skaalautuvat ja kopioituvat maailmalle. Tämä tavoite haastaa kuitenkin politiikan, julkisen toimintakulttuurin ja yritysten omat sisäiset ajattelu- sekä toimintamallit. Toimijoiden pitää esittää toiminnalleen kysymys, mistä kiertotalouden lisäarvo tulee ja miten se saadaan muutettua skaalautuvaksi liiketoiminnaksi, joka kokonaisuutena maksimoi kiertotalouden potentiaalin.

 

Ulla Heinonen

Ulla Heinonen

Confederation of Finnish Industries (EK)

Director, Green Growth

Lisää vaikuttajalta Ulla Heinonen


Lisää kategoriasta Kestävä kehitys