Minimoidaan tekoälyn vastuullisuuden hinta

Meeri Haataja

Kuulin tänään ensimmäisen kerran kysymyksen, jota olen pelännyt: ”Meillä on jo tuhat tekoälyä hyödyntävää robottia käytössämme, pitäisikö meidän palata suunnittelupöydälle tarkastelemaan sovellusten eettistä kestävyyttä kaikkien niiden kanssa? Tämä on mahdotonta, juna on jo liian pitkällä!”

Tämä oli ajatus monella myös tietosuojan osalta ennen GDPR:n voimaanastumista. Tiedämme, kuinka tarina jatkui: Lain koura pakotti meidät välinpitämättömyyden poteroistamme käymään läpi toimintatapojamme sakon uhalla. Havaintoni on, että valtaosa tietosuoja-asetukseen syventyneistä henkilöistä pitää sitä hyvänä ja tarpeellisena, se vain tuli liian myöhään. Ulkokehällä sen sijaan riittää huutelijoita, koska vastuullisuus vaatii useimmille meistä muutosta.

Minua motivoi ajatus siitä, että tekoälyn etiikassa soveltaisimme kovalla hinnalla kerättyjä oppeja tietosuoja-asetuksen toimeenpanosta. Henkilökohtaiset oppini olivat:

1. Vastuullisuudella on hinta, ja sen maksaa ensisijaisesti palvelun tuottaja.

2. Myös välinpitämättömyydellä on hinta, mutta sen maksaa ensin kuluttaja, ja sitten välillisesti myös yritykset ja koko yhteiskunta.

3. Sääntelyllä, mm. sakoilla, voidaan nostaa välinpitämättömyyden hintaa yrityksille, mikäli vastuullisuuden hinta koetaan syystä tai toisesta välinpitämättömyyden hintaa suuremmaksi.

Tekoälyn etiikassa välinpitämättömyyden hinta nousee kaikkien osapuolten osalta kuin itsestään teknologian ja sen käyttöönoton edistyessä. Olemme hyödyntämisessä koskettamassa ihmiselämälle ja demokratialle keskeisiä alueita – terveyttä, sosiaalihuoltoa, liikkumista, turvallisuutta, oikeusjärjestelmäämme, vain joitakin mainitakseni. Välinpitämättömyys näissä realisoituu esimerkiksi eriarvoistumisena, epätasa-arvona, onnettomuuksina tai kontrollina – länsimaisen yhteiskuntamme perusarvojen rapautumisena. Aavistuskin tästä saa meidät kansalaisina varpailleen: tulos olisi päinvastainen suhteessa siihen, mitä me kaikki teknologiaoptimistit tekoälyltä odotamme.

Palaan keräämiini oppeihin, viimeisenä se kaikkein tärkein:

4. Ihmiset haluavat toimia oikein, mutta oikein toimimisen hinta tulee minimoida. Tiedon jakaminen on tässä valttia.

Uskon, että tämän ymmärtämisessä on tekoälyajan hyvinvoinnin siemen. On laitettava energia vastuullisuuden hinnan minimointiin, jotta vastuullisuudesta tulisi ylivoimainen vaihtoehto välinpitämättömyydelle. Tähän tarvitaan tehokasta tiedonjakoa ja yhteisöllisiä innovaatioita. Väitän, että globaalissa kilpajuoksussa ainoa todellinen vaihtoehtomme on valita pitkällä aikavälillä kestävä strategia, jossa uusi teknologia ohjataan tukemaan yhteiskuntamme edistystä arvojamme kunnioittaen.

Olen valtavan rohkaistunut siitä kuinka moni suomalainen organisaatio on jo pysähtynyt tämän äärelle; kansallisen Tekoälyaika-hankkeemme Etiikkahaasteessa jo 42 organisaatiota on sitoutunut välinpitämättömyyden sijaan vastuullisuuteen tekoälyssä. Tuskin yksikään suomalainen yritys on vielä tekoälyn hyödyntämisessä siinä skaalassa, että juna olisi mennyt jo liian pitkälle. Otetaan tämä mahdollisuutena tehdä asiat kerralla oikein.

Rauhannobelisti Elie Wieselin viisaus ”Rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys” toimii hyvänä ohjenuorana myös tämän päivän teknologisteille.