Menestyskirjailija Rutger Bregman antoi Bonfirelle yksityishaastattelun – “KPI-mittarini on se, kuinka moni ihminen irtisanoo itsensä kuunneltuaan minua.”

Bonfire

Rutger Bregman on luettu kirjailija ja haluttu puhuja. Hän kirjoittaa ihmisen historiallisesta hyväntekijyydestä, mutta nauttii itse suuresti saadessaan härnätä yleisöään. Vallitseva tilanne Ukrainassa on haastanut monilta osin Bregmanin pohdintoja ihmisen luontaisesta hyvyydestä.

Nordic Business Forumin työntekijä johdattaa minut ja kuvaajan pieneen neuvotteluhuoneeseen. Nojatuolissa röhnöttää hoikka ja hiukan homssuisen oloinen mies. Hän näprää puhelintaan, mutta meidät nähdessään nousee seisomaan ja kättelee napakasti.

Mies on hollantilainen toimittaja ja historioitsija Rutger Bregman, jonka syksyllä 2019 ilmestynyt kirja Humankind on yksi viime vuosien puhutuimpia tietokirjoja koko maailmassa. Suomennettu versio Hyvän historia ilmestyi puoli vuotta myöhemmin Atenan kustantamana.

Bregman vaikuttaa tuiki tavalliselta 34-vuotiaalta älyköltä. Hän istuu rennosti ja juttelee aiheiden laitamilta. Kädet vispaavat lauseiden tukena.

Viisi vuotta Hyvän historiaa aiemmin, israelilainen historiantutkija Yuval Noah Harari julkaisi menestyskirjansa Sapiens, jota seurasi myös kaksi eräänlaista jatko-osaa. Hararin ajatusten innoittamana, maailmaan alkoi putkahdella lukemattomia kirjoja, jotka käsittelivät samoja teemoja.

Bregmanin teos poikkesi valtavirrasta. Se onnistui tuomaan pöytään tarpeeksi erilaisen ja selkeän lähestymiskulman. Siinä missä Harari perusteli ihmislajin leviämistä kyvyllä kertoa ja uskoa sepitettyjä tarinoita, Bregman nosti tikun nokkaan hyvän tekemisen.

Kiltti ihminen on haluttu yhteistyökumppani.

– Uskon, että me nykyihmiset olemme kesyttämisen tulos. Kiltteys ja keskinäinen luottamus eivät ole tehneet meistä heikompia, päinvastoin. Emme voisi kertoa toisillemme uskottavasti tarinoita, ellemme ensin kokisi toisiamme ystävällisiksi.

Hararin ohella Bregman on saanut kirjailijana innoitusta muun muassa Jared Diamondilta sekä Ian Morrisilta.

Harvat yritykset tekevät historiaa

Bregman on sekä kirjailijana että puhujana konstailematon. Hän ei kavahda provosoida yleisöään, päinvastoin, jopa nauttii siitä.

– Monet puhujat kehuvat sinua ja kaikkea mitä teet. En pidä sellaisesta. Nautin itse puhua ihmisten kanssa, jotka saavat tuntemaan oloni epämukavaksi.

Bregman korostaa, ettei usko Nordic Business Forumin kaltaisissa konferensseissa vierailevien ihmisten tarvitsevan jatkuvaa imartelua, vaan ennemmin haastetuksi tulemista.

– Maailma on täynnä suuria ja rikkaita yrityksiä, mutta harvat niistä tekevät historiaa. Useat yritykset toimivat itse asiassa melko pinnallisesti. He palkkaavat konsultteja selvittämään yrityksen syvemmän merkityksen.

Bregman naurahtaa ja pyörittää päätään.

– Jos todella tarvitset ulkopuolista apua moisen selvittämiseen, ehkä sinun tulisi palata takaisin koulunpenkille.

*Rutger Bregman elementissään Nordic Business Forumin lavalla.*

Bregman pääsee vauhtiin. Hänen mielestä useimmat start-up -yritykset kauppaavat tuotteita ja palveluja, joita ihmiset eivät tarvitse.

Se on lahjakkuuden hukkaan heittämistä. Meillä on globaalisti valtavia haasteita, lähtien ilmastonmuutoksesta aina lajien joukkosukupuuttoon. Tämä on monin tavoin kiehtovaa aikaa olla elossa, mutta jotkut valitsevat myydä verhoja. En sano, että se on väärin, mutta olen pettynyt, mikäli joku valitsee näin.

Bregman heittää vettä kiukaalle ja paasaa, kuinka ihmisten tulisi asettaa ammatillinen rima korkeammalle. Hän tiedostaa puheidensa kulmikkuuden. Se on tarkoituksellista.

– KPI:ni on se, kuinka moni ihminen irtisanoo itsensä kuunneltuaan minua.

KPI on lyhenne sanoista Key Performance Indicator. Se on suorituskykymittaristo, joka seuraa, kuinka tehokkaasti yritys saavuttaa liiketoiminnalleen tai yksityiselle tiimille asettamansa tavoitteet.

Empatian pimeä puoli

Bregmanin epistolaa ihmisen hyvyydestä on haastettu toden teolla viimeistään Venäjän hyökätessä Ukrainaan Helmikuussa 2022.

Voiko uutisissa esitettyjä hirveyksiä perustella inhimillisyydellä?

Bregman muistuttaa psykologian parissa esiintyvästä termistä empatian pimeä puoli.

– Empatia toimii tiettyyn määrään saakka, mutta liian suurena se voi muodostua jopa ongelmalliseksi. Ukrainassa taistelevat venäläissotilaat tuskin ovat kaikki pahoja ihmisiä. Toki on myös sadistisia yksilöitä. Suurin osa heistä kokee silti täyttävänsä oman velvollisuutensa. Historiantutkimus osoittaa, että sotilaat taistelevat pääosin ystäviensä ja läheistensä puolesta. Se ei poista sitä, että näin tehdessäsi saatat silti olla historian osalta väärällä puolella, kuten esimerkeiksi natseille kävi.

Haastan Bregmanin näkemystä. Haastattelupäivän aamuna maailmalle on kiirinyt tieto Vladimir Putinin julistamasta liikekannallepanosta. Tätä ennen uutiset ovat raottaneet sitä, että merkittävä osa venäläisistä taistelijoista on palkkasotilaita. Heidän ylleen on vaikea pukea uskottavasti ylevämpää motivaatiota.

Bregman haluaa täsmentää, ettei koe olevansa Ukrainan tilanteen asiantuntija.

– Se, että Ukrainassa taistelee paljon venäläisiä palkkasotilaita saattaa olla yksi syy siihen, miksi joukkojen yhtenäisyys rakoilee niin pahasti. Raha on hyvä esimerkki ulkoisen motivaation lähteestä, joka auttaa hetken ajan, mutta ei ole koskaan yhtä vaikuttava kuin jokin sisäinen motivaattori. Se, että teet jotain sen puolesta, mihin uskot.

Median vaikutus ihmisen historiaan

Uutismedian kritisoiminen on yksi Bregmanin suosikkiaiheista. Hän käyttää termiä pahan maailman syndrooma. Myös se on tuttu psykologiasta.

– Termi tarkoittaa käytännössä sitä, että maailma nähdään pahana paikkana. Tähän lopputulemaan on helppo päätyä, mikäli seuraa liikaa uutismedioita. Jos olemme rehellisiä, useimmat meistä tekevät niin.

*Bregman peräänkuuluttaa uutisjournalismia, joka keskittyy aidosti merkityksellisiin asioihin.*

Bregman ei näe, että uutiset itsessään ovat ongelmallisia. Hyvä journalismi auttaa laajentamaan näkökulmia. Bregmanin mielestä uutisjournalismin tulisi kuitenkin pureutua aidosti tärkeisiin aiheisiin.

Uutisen tehtävä on olla ajan tasalla. Useimmat uutiset ovat negatiivisia, juurikin niiden ajankohtaisuuden takia, koska ne liittyvät johonkin asiaan, joka on usein vasta kehittymässä.

Siinä missä Bregman suomii uutismedioita, hän muistuttaa, että jokainen on myös itse vastuussa siitä, minkälaista sisältöä kuluttaa.

– On hyvä miettiä, tekeekö kuluttamani sisältö hyvää moraalikäsitykselleni. Jos tietty sisältö tekee meistä jatkuvasti kyynisiä ja masentuneita, se ei ole hyväksi meille.

Ihmisellä on oma luontonsa

Vaikka Bregman viljelee kärkkäitä mielipiteitä nykyajasta, hän tunnustaa silti myös ihmiskunnan moraalisen kehityksen.

– Jos katsomme tapaa, jolla toimimme tänä päivänä erilaisuutta kohtaan, olemme kehittyneet valtavasti. Esimerkiksi väkivaltaisuuden määrä on laskenut merkittävästi.

Bregman nostaa esiin filosofi Peter Singerin 80-luvulla kirjoittaman teoksen The Expanding Circle: Ethics and Sociobiology. Teos pohtii sitä, kuinka historian saatossa ihmiset ovat laajentaneet ympärillä olevia heimoja. Asumme nykyään kaupungeissa ja olemme osa valtiota.

Heimojen laajennus ulottuu myös muihin eläinlajeihin, tosin ei kaikkiin.

– Yksi pahimmista moraalisista ongelmistamme on edelleen se, kuinka kohtelemme tuotantoeläimiä. Uskon, että tulevaisuudessa se nähdään aikakautemme pahimpana virheenä. Tiedämme, että lehmät ja siat ovat äärimmäisen tuntevia olentoja. Minulla on yksivuotias lapsi. Minulle ei tuota ongelmaa verrata hänen älykkyyttään aikuisen sian älykkyyteen. Se kuinka kohtelemme noita eläimiä on hirvittävää.

Bregman nostaa esiin ihmisen lajinomaisen luonnon. Kulttuuri määrittelee osaltaan asioita, mutta antropologiset ja biologiset tutkimukset osoittavat, että ihmisluonto on universaali havainto.

– Jotkut evolutionistit ja biologit puhuvat puolueellisesta negatiivisuudesta, jonka myötä keskitymme elämässä lähinnä uhkiin. Tämänkaltaiselle käytökselle on evolutionääriset perusteet. Metsästäjä-keräilijä selvisi hengissä olemalla varuillaan. Tänä päivänä tilanne on päinvastainen. Liiallinen varuillaan olo saa meidät ahdistuneiksi.

*Bregman uskoo tuotantoeläinten kohtelun olevan yksi aikakautemme häpeäpilkuista.*

Bregman kirjoittaa parhaillaan uutta kirjaansa. Sisällöstä hän ei halua puhua tarkemmin, mutta ennustaa kirjan nostattavan voimakkaita tunteita.

Siinä missä Hyvän historia oli monen lukijan mielestä kuin hellä halaus, uusi kirjani tulee olemaan ennemmin kylmä suihku. Kohdennan sen erityisesti etuoikeutetuille ihmisille, joilla on valtaa.

Bregmanin mielestä etuoikeutetusta asemasta ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, mutta sen tulisi rohkaista vastuulliseen käytökseen. Hänen mukaansa kaksi suurinta moraalista valintaa rikkaiden maiden ihmisille ovat, mitä työtä teet ja kuinka paljon rahaa lahjoitat hyväntekeväisyyteen.

– On tärkeää tehdä taustoitus siitä, mihin rahaa lahjoittaa. Tämä on normaalia monien nuorten keskuudessa. He eivät halua tehdä pelkästään hyvää, vaan toimia myös tehokkaasti. Tämä on mielestäni yksi aikamme mielenkiintoisimmista liikkeistä. Se on rohkaissut itseänikin asettamaan rimani korkeammalle. Haluan ajatella uudelleen, miten toimin tässä etuoikeutetussa asemassa.

Haastattelumme alkaa päättyä. Bregmanilla ei ole kiire minnekään, joten jatkamme vielä epävirallista jutustelua. Hänestä aistii vahvasti sen, että sanottavaa riittää – todennäköisesti vielä useamman eri kirjan verran.

– Olen kirjoittanut nyt kaksi erittäin menestynyttä teosta. Voisin periaatteessa ottaa rennosti loppuelämäni ja keskittyä lukemaan mielenkiintoisia kirjoja. Haluan silti yrittää tehdä enemmän ja nähdä voinko saada aikaan enemmän vaikutusta. En ainoastaan, että saan ihmiset onnellisiksi jollain sellaisella, jonka he unohtavat, vaan jotain kestävämpää.