Luottamus on sitä, että ollaan samalla sivulla

Nina Alivirta

En oikein usko sellaiseen ajatteluun, että bisneksessä ajatellaan vain bisnesaivoilla tai vaikkapa kulttuurissa vain kulttuuriaivoilla. Luovat kytkennät luovat uutta ajattelua, eri osaamiset tukevat toisiaan ja ihminen sekä yhteiskunta tarvitsevat monipuolista hyvinvointia elääkseen hyvää elämää. Sehän kai on yksi ellei peräti ainoa yhteinen tavoite meillä kaikilla, mitä sitten teimmekin.

En myöskään usko, että on vain IT-, urheilu- tai vaikkapa hallintoihmisiä; on vain ihmisiä. Kuka tahansa voi ajatella mitä tahansa kysymystä ja tuottaa siihen mielekkäitä vastauksia. Ainoana erityispoikkeuksena lapset, jotka usein tuottavat osuvuudessaan kristallin kirkkaita vastauksia toisin kuin aikuiset, jotka ovat opetelleet oikeita vastauksia jonkin tietyn establishmentin laatikon sisäpuolella.

Seuraava Luottamusaamu on suunnitteilla ja lähestyn taas luottamuksen teemaa sen ydintä tavoitellen. Mitä se on työelämässä? Onko se jotain hyvin erilaista kuin henkilökohtaisessa elämässä? Tilanteet ovat tietysti erilaisia, mutta oma kokemus osoittaa, että kysymys ihan kaikkialla on ihmisten välisistä tunteista.

Kuopukseni määritteli vuonna 2014 luottamuksen niin, että se on sitä, kun äiti ottaa syliin. Siinä on mielestäni lapsen ja meidän kaikkien sisällä toivottavasti hyvinvoivan sisäisen lapsen kielellä ilmaistuna luottamuksen ydin. Se on läheisyyttä ja halua olla lähekkäin. Siis kykyä elää ja toimia yhdessä turvallisesti. Me-tunnetta.

Vieraus tai kaukaisuus loitontaa, joten rakentaessamme luottamusta meidän on pyrittävä katselemaan asioita ja tapahtumia läheltä, ihmisten kautta. Kun olemme lähellä, näemme ja ymmärrämme paremmin ja luotamme varmemmin. Tämä ei tarkoita, ettemme voi luottaa asioihin, jotka tapahtuvat meistä kaukana, vaan sitä, että pyrimme tarkastelemaan niitä kuin ne olisivat lähellä. Lähitarkastelussa oletukset kaikkoavat ja toisaalta mahdolliset kielteisetkin asiat paljastuvat. Emme sorru sokeaan luottamukseen.

Kysyn kuopukselta luottamuksesta nyt uudestaan.

– Se on sitä, että uskoo toiseen eikä tarvitse epäillä koko ajan. Luottamus tuntuu hyvältä, koska silloin minua tai kaveria ei epäillä. Epäilystä tulee aina huono mieli ja luottamus on kivaa, koska voi olla vaan. Jos vaikka lainaat koulussa kynää, se pitää palauttaa tunnin jälkeen. Minä luotan perheeseen ja kavereihin. Luottamus on tunne, sen vain tietää vaikkei tiedäkään.

Vastaukset ovat jo kehittyneet tietoisemmiksi siitä, mitä ne olivat neljä vuotta sitten, mutta perusasioista on kyse edelleen. Epäilys on taakka, luottamus vapauttaa. Nämä perusasiat eivät saisi unohtua silloinkaan, kun vaikkapa työ- tai parisuhdearjessa haluamme kovasti monimutkaistaa kaikkea.

Kuinka monen tänä päivänäkin vellovan yhteiskunnallisen monimutkaisen kiistakysymyksen voisi ratkaista sillä, että tutustuttaisiin, muodostettaisiin tiimi, määriteltäisiin tavoite yhdessä ja luotettaisiin siihen, että kaikki ratkaisevat yhteistä, ei vain omaa, asiaa. Kun asioita ratkovat ihmiset ja tahot luottavat vain itseensä, kansakunnan kokonaisuuden kannalta toimivia ratkaisuita on turha toivoa. Saadaan vain surua ja sirpaleita.

Kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa on kyse inhimillisyydestä, jonka lapsi näkee selvästi mutta aikuinen ei asiakeskeisyydessään aina muista tai jopa vähättelee sitä. Nyt jo johtamisessa, markkinoinnissa ja viestinnässä puhutaan tunteista ja intuitiosta ja ilman näitä ei luottamuksenkaan kuva selviä eikä tavoite toteudu.

Tavoiteltaessa luottamusta ryhmissä on uskallettava luottaa ensin omaan ja toisen inhimillisyyteen. Luottamus on halua nähdä ja tulla nähdyksi, kuulla ja tulla kuulluksi ja syvää ymmärrystä toisen ja omista motiiveista. Siis sitä, että yhteisiä asioita edistettäessä ei etsitä vastustajia vaan halutaan olla samalla sivulla.

Kirjoittaja on sisältö- ja viestintätoimisto Pilgrim, Edelman Affiliaten liiketoimintajohtaja ja Lauluakatemian varapuheenjohtaja.