Liian monen yrityksen suunnistaja uupuu kesken kisan ilman strategiaa

Lähtisitkö metsään suunnistamaan kahta kättä heittäen? Millainen olo tulisi, jos olisit iltarasteilla ainoa poloinen ilman karttaa ja kompassia?

Ajattelet varmaan, että kyselen tyhmiä. Tietenkään kukaan ei lähtisi kisaan ilman kunnon apuvälineitä.

Silti huomattava osa suomalaisista pk-yrityksistä on tuollaisia suunnistajia.

Reittikartta tuntemattomaan hetteikköön

Viestintätoimisto Aivelan teettämän valtakunnallisen tutkimuksen mukaan useampi kuin joka kymmenes (13,5 %) suomalainen pk-yritys toimii edelleen ilman liiketoimintastrategiaa. Tutkimuksessa oli mukana 200 yrityspäättäjää eri puolelta Suomea, jotka työskentelevät 5–1000 henkilöä työllistävissä yrityksissä.

Mitä on strategia? Kirjailija Mika Kamenskyn mukaan se on ”tietoinen tavoitteiden ja toiminnan suuntaviivojen valinta muuttuvassa maailmassa.”

Siis reittikartta, jonka avulla yritys ei harhaile umpimähkään tuntemattomassa hetteikössä, vaan kulkee tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti valitsemaansa suuntaan.

Välineet on, mutta ymmärrys puuttuu

Monissa suomalaisissa pk-yrityksissä, joissa kallisarvoiset apuvälineet ovat olemassa, ei tutkimuksen mukaan osata käyttää niitä.

Yli kymmenesosa (14,5 %) tutkimukseen vastanneista yrityspäättäjistä on sitä mieltä, että ”strategia jää liian ylätasolle, enkä ymmärrä sen yhteyttä työni arkeen.”

Joka kolmas pk-yrityksen päättäjä näkee, että strategiasta on heidän yrityksessään kommunikoitu liian vähän, ja yli viidesosa (21,5 %) on sitä mieltä, että strategia ei heidän yrityksessään ohjaa jokapäiväistä työtä.

Heikko ymmärrys strategiasta johtuu todennäköisesti ongelmista tiedonkulussa. Runsas kolmasosa (32 %) kyselyyn vastanneista oli sillä kannalla, että heidän yrityksessään strategiasta on kommunikoitu liian vähän.

Miksi tämä on ongelma?

Ei ainoastaan yritysten kilpailukyvyn tai Suomen kansantalouden takia.

Strategian puute on ongelma, koska se aiheuttaa pahoinvointia. Tiedän tämän, koska olen kokenut asian kantapään kautta.

Strategian puute kuormittaa ja uuvuttaa

Olen urallani, viimeksi kuluneiden 22 vuoden aikana, ollut töissä valtakunnallisissa, kansainvälisissä sekä myös paikallisissa yrityksissä.

Työurani alussa kymmenkunta vuotta työskentelin organisaatioissa, joissa ei ollut strategiaa. (Tai kenties sellainen oli, mutta sitä varmaan pidettiin kassakaapissa, eikä siitä kerrottu meille rivityöntekijöille.)

Ruohonjuuritasolla, yksittäisen työntekijän näkökulmasta, strategian puute teki työstä kuluttavaa ja hallitsematonta.

En tiennyt, miksi tein työtäni, mikä oli koko talon iso tavoite ja miten oma tontinnurkkani vaikutti siihen. Kun ei ollut selkeitä tavoitteita, en osannut rajata työn määrää.

Kaikki tämä johti siihen, että kävin lähellä loppuunpalamista jo reilun viiden vuoden asiantuntijatyön jälkeen.

Tavoitteet auttavat myös sanomaan EI

Toisinaan sanotaan, että tavoitteet ovat suorittajatyypeille kuin bensaa liekkeihin. Olen eri mieltä.

Meille ylisuorittajille täytyy vain olla hyvin realistiset tavoitteet. Ne auttavat rajaamaan työkuormaa.

Tajusin tämän, kun ensimmäisen kerran siirryin organisaatioon, jossa kaikilla oli tarkkaan mietityt ns. SMART-tavoitteet. Henkilökohtaiset tavoitteet oli johdettu koko yrityksen isosta strategiasta.

Henkilökohtaisissa tavoitteissani oli määritelty, mitä minun tuli saada aikaan selviytyäkseni työstä kohtalaisesti, hyvin tai erinomaisesti.

Jokaiseen tavoitteeseen oli mahdollista vastata kyllä, ei tai jollain numerolla. Näin ollen pärstäkerroin tai pomon huono päivä ei voinut vaikuttaa, kun arvioitiin, suoriuduinko tavoitteista.

Kun minulla oli tarkasti rajatut henkilökohtaiset tavoitteet, uskalsin ensimmäisen kerran urani aikana sanoa EI joillekin tehtäville. Se oli uskomaton tunne. Hieman pelottava – sillä pelkäsin, että joku suuttuu – mutta vapauttava.

Yhtä ihmeellinen tunne oli se, kun pystyi vetämään työpaikan oven kiinni perässäni ihmisten aikaan.

Päivän tavoitteet oli täytetty. Tiesin, että olin tehnyt oikeita asioita, ymmärsin, miten onnistumistani mitataan ja tajusin, miten oma osuuteni vaikuttaa isoon kuvaan.

Jokainen voi ottaa vastuuta strategiasta

Entisaikaan yrityksissä strategiatyöhön osallistui vain yrityksen ylin johto, eikä muiden osaamista hyödynnetty yhteisten suuntaviivojen luomisessa. Maailma on kuitenkin muuttunut. Strategia ei ole enää ole jotain, jota säilytetään vain toimitusjohtajan tyynyn alla.

Jos toimit organisaatiossa, jossa ei ole strategiaa tai jossa sitä ei ymmärretä laajasti, on nyt aika toimia. Ei kannattavuuden, kasvun tai kilpailudun takia vaan sen vuoksi, että työkaverisi eivät sortuisi hallitsemattoman urakan vuoksi.

Jotta strategiasta olisi hyötyä, jokaisen organisaation jäsenen pitäisi ymmärtää, mitä se tarkoittaa oman työn arjessa. Strategian syntyyn tai sen kirkastamiseen voi vaikuttaa jokainen työyhteisön jäsen.

Aloita kysymällä tyhmiä kysymyksiä:

Onko meillä strategiaa?
Miksi strategiaa ei ole?
Miten minun pitäisi ymmärtää strategiset painopisteet?
Mitä strategia tarkoittaa minun työni arjessa?
Millaisia tavoitteita koko organisaatiollamme on?
Miten minun työni onnistumista mitataan? Miten mittarini ovat yhteydessä koko organisaation tavoitteisiin?

Koska on aika aika luoda tai uudistaa strategia?

Näyttäisi siltä, että pk-yrityksissä ei koskaan.

Monissa yrityksissä ajatellaan, että nousukaudella ei ole aikaa paneutua strategiatyöhön, kun on kiire takoa tulosta. Ja laskusuhdanteen aikana ei uskalleta investoida kehitystyöhön, joka ei näy viivan alla.

Pötypuhetta, sanon minä.

Juuri nyt, taloussuhdanteen heikentyessä, on viimeistään aika keskittyä perusasioihin: luoda tai päivittää liiketoimintastrategia tai terottaa markkinointi- ja myyntistrategiaa tulevaa varten.

Jotta kollegasi ei keskeyttäisi kisaa sen pimeimmän metsäpolun varrella.

Jotta joukkueenne olisi vielä kasassa, kun nousu taas alkaa.

Aino Pajukangas

Viestintätoimisto Aivela Oy

Yrittäjä & coach

Aino Pajukangas on kokenut viestinnän ammattilainen ja ratkaisukeskeinen coach. Ainon intohimo on erottautuva viestintä. Viestintätoimisto Aivelan perustaja tietää, miten nostaa asiakas esiin harmaasta massasta – oli kyse sitten ansaitusta mediasta, somesta tai sisältömarkkinoinnista.