Bonfire.fi

Kun narratiivista tuli yhtäkkiä totta – Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti tapaa, jolla uutisia tästä eteenpäin luetaan

Kirjoitin noin kuukausi sitten Bonfireen artikkelin otsikolla “Kun luotettavakin uutinen johtaa harhaan – koulujen mediakasvatus on tärkeällä asialla, mutta se ei riitä”.

Pohdin siinä sitä, miten vaikeaa monen, etenkin koululaisen ja nuoren, on ymmärtää, mitä luotettavienkin uutislähteiden jutut tarkoittavat. Oikeasti. Todellisuudessa.

Käytin esimerkkinä tätä otsikkoa, joka on helmikuun alkupuolelta, pari viikkoa ajalta ennen nyt käynnissä olevaa Ukrainan sotaa: “Moscow Times: Ulkoministeri Lavrovin mukaan sotaa ei tule, jos se riippuu Venäjästä – ulkoministeri kuitenkin varoitti kostotoimista, jos Venäjän vaatimukset hylätään.”

Pohdin tekstissäni sitä, kuinka otsikkoa ja juttua tulee osata lukea oikein kontekstin, historian ja Venäjän narratiivin ymmärtäen, ja tulkita koviltakin tuntuvia sanoja sitä vasten. Ikään kuin ymmärtää, että sanat ovat eri asia kuin teot ja että Venäjä on aina ennenkin puhunut näin.

Siitä hetkestä alkaen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, tämän narratiivi muuttui. Sanoista, joita moni asiantuntijakaan ei ottanut todesta, tuli totta. Narratiivi ja sen tulkinta muuttuivat yhdessä yössä. Pysyvästi.

Ydinaseen uhka tuntuu nyt mahdolliselta.

Venäjän hyökkääminen muihin Euroopan valtioihin tuntuu nyt mahdolliselta.

Kolmas maailmansota tuntuu nyt mahdolliselta.

Valtava narratiivin ja todellisuuden kokemuksen muutos. Ei ihme, että K-marketit ovat poistaneet iltapäivälehtien lööppejä ständeiltään.

Samaan aikaan tiedämme, että tätä narratiivin muutosta käytetään sodan välineenä. Kun vahvat sanat muuttuvat vahvoiksi teoiksi, uusien vahvojen sanojen uhka tuntuu entistä voimakkaammalta. Tätä Venäjä nyt käyttää suhteessa länteen.

Ukrainan tarina on myös vahva. Sitä leimaa sankarillisuus. Tässä tarinassa myös Ukrainan kohtaamat tappiot korostavat sankarillisuutta. Ukraina ottaa vastaan teoiksi muuttuneet Venäjän sanat, kestää ne ja vastaa niihin teoilla, jotka muuttuvat etenkin sosiaalisessa mediassa sankaritarinoiksi – sanoiksi, jotka muistetaan.

Lopulta sosiaalinen media sekoittaa tämän kaiken. Sinne oman lisänsä tuo kaikki se tulkinta ja tarinankerronta, jota muut, kuin sodan osapuolet, kertovat. Jokainen omista lähtökohdistaan, olivat ne hyviä tai huonoja. Yksi tuo toivoa, toinen epätoivoa. Kuvat, joita jaetaan. Meemit, joita tehtaillaan. Ja analyysit, joita tehdään. Kaikki ne rakentavat sitä kokonaisuutta, josta me yritämme tulkita, mitä oikeasti tapahtuu.

Näin räikeää sosiaalisen median sotaa ei ole ennen nähty.

Koska tällä hetkellä mikä tahansa kerrottu asia tuntuu narratiivin muutoksen takia todelliselta, tai ainakin mahdolliselta, nousee perinteisen länsimaisen ammattijournalismin rooli ja etenkin analyysit tapahtuvasta uuteen arvoon – olivat ne sitten julkaistu televisiossa, radiossa, verkossa tai sosiaalisessa mediassa.

Jos vallitsevasta maailmantilanteesta haluaa olla perillä, suosittelen suuntaamaan vaikkapa Helsingin Sanomien tai Ylen verkkosivuille. Tai ottamaan näiden medioiden tilejä ja toimittajia seurantaan sosiaalisessa mediassa.

Instagramissa Ukrainaan liittyvää uutisointia voi seurata Yle Uutisten ja Yle Kioskin Instagram-tileiltä ja TikTokissa lapsille ja koululaisille uutisia välittää muun muassa Yle Mix.

Omasta Twitter-profiilistani löytyy lista, jota kautta voi seurata suomalaisten ammattitoimittajien twiittejä. Lista löytyy tästä linkistä.

Antti Hirvonen

YLE

Operatiivinen päällikkö, Luovat sisällöt ja media

Antti Hirvonen on kulkenut median muutoksen etulinjassa jo 20 vuotta. Tuona aikana hän on uudistanut suomalaista paikallistelevisiotoimintaa, kehittänyt verkkojournalismia ja näyttänyt tietä kohti tulevaisuuden digitaalista ja sosiaalista mediaa. Vuodesta 2009 Antti on työskennellyt Yleisradiossa, perustanut Yle Kioskin ja toimii nyt ison sisältöyksikön operatiivisena päällikkönä vastuullaan mm. johtamisen kehittäminen ja muutoksen johtaminen.

Lisää vaikuttajalta Antti Hirvonen


Lisää kategoriasta Tulevaisuus