Bonfire.fi

Kun luotettavakin uutinen johtaa harhaan – koulujen mediakasvatus on tärkeällä asialla, mutta se ei riitä

Uutisten viikkoa on vietetty helmikuun alussa Suomen kouluissa. Viikon tarkoituksena on perehdyttää koululaisia mediakasvatuksen eri aiheisiin.

Asia tuli vastaan omakohtaisesti, kun jälleen kerran juttelin yläastetta käyvän tyttäreni kanssa mediasta ja uutisista ja siitä, mihin voi uskoa. Mikä on totta ja mikä ei ole? Mikä lähde on luotettava ja miten luotettavan lähteen tunnistaa? Mikä tekee lähteestä luotettavan ja millainen merkitys näkökulman valinnalla on? Ja lopuksi: kuinka näiden luotettavien lähteiden uutisia ja juttuja pitää osata lukea ja kytkeä osaksi jatkumoa ja kontekstia oikein, että niitä ylipäätään voi ymmärtää.

Tosi monta epäselvää asiaa, mielestäni, matkalla kohti kyvykkyyttä lukea, katsella ja kuunnella – ja tuottaa – uutissisältöjä kriittisesti ja oikein.

Otan esimerkiksi Ukrainan kriisin, joka on ollut päällä jo pitkään. En osaa itsekään takuuvarmasti sanoa, milloin kriisi alkoi, mutta yksi käännekohta oli Krimin miehitys vuonna 2014. Siitä on kahdeksan vuotta. Moni nyt yläastetta käyvä lapsi on ollut tuolloin 6-8 -vuotias kurahousu. Krimin miehitys on tuskin kiinnostanut, edelle ovat menneet monet muut paljon tärkeämmät kiinnostuksen kohteet, kuten vaikkapa Littlest Pet Shop -hahmojen keräily.

Nyt näitä yläasteikäisiä maailman tapahtumat alkavat kuitenkin jo kiinnostaa, petsien rinnalla. Hyvä niin. Mutta koska Ukrainankaan kriisiä on vaikeaa ymmärtää ymmärtämättä lähihistoriaa ja kontekstia, voi monen olla vaikeaa arvioida, mikä aiheesta on informaatiotulvassa totta ja mikä ei ja mitä yksittäiset uutiset luotetustakaan lähteestä oikeasti tarkoittavat.

Jos ei jäädä pohtimaan sitä, mikä lähde on luotettava ja mikä ei ja mistä sellaisen löytää ja tunnistaa, voivat luotetutkin perinteisen median tuottamat uutiset olla näille koululaisille vaikeita ymmärtää oikein – ja pelottaviakin. Vai mitä sanotte vaikkapa alla olevasta otsikosta, jos et yhtään tiedä esimerkiksi sitä, millaista retoriikkaa Venäjä on käyttänyt vuosikausia ja mitä kaikkea aiheen taustalla on. Luet otsikkoa ikään kuin ummikkona. Otsikko on poimittu sanomalehti Kalevasta noin viikon takaa ja sen on kirjoittanut STT – eli Suomen Tietotoimisto, joka on suomalaisten mediatalojen yhdessä omistama uutistoimisto.

Moscow Times: Ulkoministeri Lavrovin mukaan sotaa ei tule, jos se riippuu Venäjästä – ulkoministeri kuitenkin varoitti kostotoimista, jos Venäjän vaatimukset hylätään

En tiedä teidän muiden medialukutaidosta, mutta itse ajattelen, että tuossa otsikossa on jo monta asiaa, jotka pitää tietää, jotta voi ymmärtää, mistä siinä on kyse, kun otsikko tulee vastaan vaikkapa somessa. Mikä Moscow Times? Kuka Lavrov? Sota? Mikä sota? Tuleeko sota?!? Venäjäkö ei hyökkää? Mutta kostaa?! Kenelle? Meillekö? Suomelle? Pitääkö pelätä? Mitä Venäjä vaatii? Keneltä vaatii? Ja niin edelleen.

Toki moni näistä asioista selviää jutun lukemalla, mutta ei ole ollenkaan selvää, että juttu luetaan ja vaikka luettaisiinkin, se ei välttämättä vähennä kysymysten määrää – etenkään, jos aihe on vieras. Päinvastoin.

Ei ihme, että moni nuori (ja vanhakin) jättää uutiset lukematta, kun ne pikemminkin ahdistavat sen sijaan että tekevät maailmaa ymmärrettävämmäksi. Ja kun siihen yhdistetään vielä se, ettei ole edes varma, mikä on totta ja mikä ei ja kuka uutisen on kirjoittanut ja olenko ymmärtänyt asian ylipäätään oikein, ahdistuneisuus vaan lisääntyy.

Siis oikeasti lisääntyy. En vain sano niin. Ylen uutisen mukaan “joka kymmenes suomalainen nuori nainen on lakannut osallistumasta yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska pelkää vahingossa levittävänsä väärää tietoa” ja että “netissä leviävät valheet ahdistavat suurta osaa tytöistä ja nuorista naisista”.

Uutisten viikko on varmasti tärkeä ja osaltaan edistää koululaisten medialukutaitoa. Voi kuitenkin olla, että tilanne vaatii huomattavasti reippaampia toimia – sekä koululaitokselta että suomalaiselta uutismedialta.

Aion jatkaa aiheesta kirjoittamista ja otan mielelläni ehdotuksia ja ideoita vastaan. Sitä ennen voit tutustua vaikkapa Ylen Tripletiin, jossa Ylen uutisia on koottuna oppimateriaaliksi koululaisille.

Antti Hirvonen

YLE

Operatiivinen päällikkö, Luovat sisällöt ja media

Antti Hirvonen on kulkenut median muutoksen etulinjassa jo 20 vuotta. Tuona aikana hän on uudistanut suomalaista paikallistelevisiotoimintaa, kehittänyt verkkojournalismia ja näyttänyt tietä kohti tulevaisuuden digitaalista ja sosiaalista mediaa. Vuodesta 2009 Antti on työskennellyt Yleisradiossa, perustanut Yle Kioskin ja toimii nyt ison sisältöyksikön operatiivisena päällikkönä vastuullaan mm. johtamisen kehittäminen ja muutoksen johtaminen.

Lisää vaikuttajalta Antti Hirvonen


Lisää kategoriasta Tulevaisuus