Kun asiantuntijat keskittyvät varjelemaan selustaansa, karismaattiset messiaat johtavat keskustelua

Maailma täyttyy kohinasta. Erilaisia medioita ja alustoja riittää, joissa olla jotain mieltä. Sitten vaan odottelemaan tykkäyksiä ja kavereiden jakoja. Haippirinki varmistaa kiintiötykkäyksillä, ettei julkaisu näytä ihan pöhköltä.

Somessa ihaillaan rohkeita ulostuloja. Ne ovat niitä, kun joku sanoo edes etäisesti asioiden olevan niin kuin ne ovat. Tämä on siis rohkeutta, ei itsestäänselvää.

Aina tasaisin väliajoin joku vääräleuka kohauttaa. Hän sanoo jotain, mitä ei pitäisi sanoa. Se ei ole rohkeutta vaan typeryyttä. Seuraa somekohu, jossa päitä vaaditaan pölkylle samaan aikaan kun kilpaa pestään käsiä. Rohkeat pysyvät hiljaa, koska rohkeudessa on aina rahtunen viisautta ja vaikeneminen on juurikin sitä.

Siististi paketoituja ajatuksia

Tänä päivänä (ammatillisen) somettamisen ympärille on rakennettu kerroksittain ohjeita ja kehotuksia. Erottautuminen ei tapahdu enää persoonavetoisesti vaan lukemattomien eri algortimeja myötäilevien sanavalintojen ja tunnisteiden kautta. Muista tägätä kaveri, vaikka aasi tippuisi sillalta ja hukkuisi.

Lopulta olemme päässeet siihen pisteeseen, että itseään kunnioittavat asiantuntijat pukevat ajatuksensa sisäsiistiin pakettiin, jossa saattaa olla äkkiväärä ja jopa ärhäkkä saatekortti, mutta siinäkin lopulta “ystävällisin terveisin” -allekirjoitus. Muoto muovaa sisällön tarpeettoman usein sisäsiistiksi ja tyhjänpäiväiseksi.

Kun asiantuntijat vaikenevat, messiaat valtaavat areenan

Kun asiantuntijoiden ulostulot pehmentyvät, areenan valtaavat karismaattiset messiaat. He ovat julistajia, jotka keräävät ylleen sankan joukon opetuslapsia kyseenalaistamalla vallitsevia käytäntöjä. Tietoa tärkeämmäksi muodostuu naseva argumentti, joka puhuttelee yksilöä ja lainaa tuekseen kontekstista irrotettua tutkimustietoa. Nämä messiaat näyttäytyvät yleisölleen vilpittöminä ja aitoina. He pistävät itsensä likoon.

Kahden vuoden pandemiajakso heitti eteen ongelmia, joiden hahmottaminen tarkkarajaiseksi oli lähes mahdotonta. Tai olisi ollut ilman näitä messiaita, jotka piirsivät kaikelle raamit. Kun rajoitusten purkamisen myötä näiden kokemuksellisten terveysasiantuntijoiden vetovoima hiipui, vaihtoi moni erikoistumisalansa ulkopolitiikkaan.

Näiden messiaiden ominaispiirre on yhä useammin, että he ovat hyvin koulutettuja liberaaleja, jotka uskovat pystyvänsä itse arvioimaan asiantuntijatiedon luotettavuuden – ja tarvittaessa tuomaan tilalle jotain puhuttelevampaa.

Yhteiskuntamme asiantuntijajärjestelmät elävät jatkuvan muutospaineen alla. Totuttuja auktoriteetteja kyseenalaistetaan, ei vähiten näiden messiaiden ansiosta. Instituutioiden rapautuminen on nähtävillä pelkästään somen keskustelupalstoja selaamalla, jotka ovat juurikin edellä mainitsemieni messiaiden valtakuntaa.

Viestintä on asiantuntijan tärkein uusi työväline

Joskus muinoin asiantuntija oli hän jolla oli tieteellinen koulutus ja ammatillista erikoisosaamista. Tänä päivänä asiantuntija kirjoittaa blogia tai on julkaissut kirjan. Niitä markkinoiden hän samalla hallinnoi tuhansien ihmisten someyhteisöä.

Muutos ei sinällään ole hyvä tai huono, mutta sen mahdollistamat tiet tukkeutuvat, mikäli asiantuntija ei jaa avoimesti omaa asiantuntemustaan, vaan keskittyy ennemmin varmistelemaan omaa selustaansa ja suojelemaan liiketoimintaansa.

Jälkimmäinen on ymmärrettävää, sillä vaaditaan melko vähän, että seuraajien reaktiot eivät ole enää hallinnassa. Kukaan ei halua joutua somekohun keskelle, joka vie työt ja pilaa maineen.

Yksi oleellinen ero asiantuntijaviestinnän ja messiaanisen julistamisen välillä on se, että ensin mainittu viestii osaamistaan ja sen legitimoimia ajatuksia, kun taas jälkimmäinen pyrkii muovailemaan ympäröivää mediaa ja vastakkaisia argumentteja omien päämääriensä mukaisiksi.

Viestintä on yksi asiantuntijuuden tärkeimmistä työvälineistä, eikä sen väheksyminen palvele sen enempää asiantuntijaa itseään kuin hänen potentiaalista yleisöään. Jokainen avoin ja itsensä likoon laittava asiantuntija toimii vastaiskuna messiaaniselle toitotukselle, jonka perimmäinen tarkoitusperä on hämmentää, ei selventää.