Korona päättyi sotaan, sodan loputtua alkaa pandemia
Kulkutauteja ja sotia on ollut yhtä kauan kuin ihmisiä. Ihmisiä tulee kuolemaan tasan yhtä monta kuin heitä syntyy. Kukaan ei säästy. Et sinä, en minä eikä Twitter-tili sejase.
Muutama asia on muuttunut reilussa kahdessa vuodessa perustavanlaatuisesti, kenties korjaamattomasti. Pelon uutisointi ja jatkuvan uhan alla oleminen on kaiken huomiomme keskipisteessä. Virusta uutisoitiin mediassa ympäri vuorokauden kaksi vuotta. Meidän piti varautua, olla huolissaan, pysyä vastuullisesti neljän seinän sisällä, pelätä. Ydinviesti oli: kannattaa pelätä.
Kun Venäjä hyökkäsi, korona hävisi, vaikka tauti oli laajimmillaan. Hallitukselta ei kyselty viruksen ennätyskuolinluvuista vaan Nato-kantaa. Maailmassa oli enää yksi juttu. Yhtään sotaa ei ole uutisoitu niin tarkkaan ja kattavasti reaaliajassa. Vaikka Suomi ei ole sodan osapuoli, toimitukset käänsivät tarinan kuin jo olisimme. Kohta olemme, ihan pian, nyt on syytä varautua, olla huolissaan, hankkia varastoon säilykkeitä. Ydinviesti on: on syytä pelätä.
Koska keskimäärin ihminen on lammas, joka ei ajattele itse eikä kanna vastuuta itsestään, samoin kävi sosiaalisessa mediassa. Kaksi vuotta panikoitiin koronaa ja rokotteita, nyt olemme olleet kaksi kuukautta sodan asiantuntijoita. Pelkoa, ahdistusta ja huolta viljellään. Solidaarisuus on sivutuote, ei narratiivin päähenkilö, vaan ”Minä ja Minun pelkoni”. Sen taakse on kätketty ydinmotiivi; kuolemanpelko. Mikään ei tunnu olevan kamalampi ajatus kuin kuolla. Filosofi väittäisi, että vielä kurjempaa on elää ikänsä pelossa.
Kun sota päättyy, media löytää uuden kohteen, joka saadaan koskemaan jokaista. Sama toistuu. Takaan sen. Olemme kierteessä, joka ei katkea. Huomiomme on keskittynyt pahaan. Narkkaamme medioita ja vertaisryhmien postauksia pitkin päivää, sanoitamme omiin kanaviimme uudelleen jo tuhatkertaa julkaistun. Narkkaamme, jaamme, toistamme. Sama uudelleen, päivästä toiseen. Kasvatamme omaa ja kollektiivista pelkoa. Todellisuus on häiriintynyt ja lohduttoman kapeakatseinen. Mihin sen johtaa? Jatkuva ahdistustila on yhtä tappavan tuhoisaa kuin ne aiheet mitä pelkäämme. Mielet järkkyvät, häiriökäytös lisääntyy, elämä lyhenee.
Mietin kahta näkökulmaa ja jätän ne lukijalle pohdittavaksi.
Jos lääketiede keksisi nyt ratkaisun ja hoidon muistisairauksiin, jotka koskevat käytännössä koko maapallon väestöä, uutisoitaisiinko sitä pääjuttuna kaksi vuotta? Riemuitsisimmeko me sitä omissa medioissamme aamusta iltaan? Voittaisiko hyvä pahan?
Toinen ajatus. Mitä me teemme, kun lapsi sanoo pelkäävänsä vaikka lääkärille menoa tai esiintymistä? Luulen, että kuuntelemme häntä ensin ja yritämme sitten auttaa häntä päästämään irti pelon kehäpäätelmästä. Lohdutamme ja sanomme: ei hätää, kaikki on hyvin. Keksimme kenties hänelle jotain muuta tekemistä. Mietin, voisiko sama toimia aikuisiin, vaikka heitä ei ole näkynyt enää pariin vuoteen.
Tommi Laiho
Folk Finland
Author, columnist, creator
Tommi Laiho on ollut mukana tekemässä Folk Finlandista yhtä Suomen luovimmista mainostoimistoista. Hän on ollut mukana suunnittelemassa Lidlin markkinointia vuodesta 2009. Tommin intohimo on tarinankerronta ja syvät totuudet ihmisyydestä. Hänen palkittu esikoiskirjansa rikosromaani Uhanalaiset julkaistaan helmikuussa 2021 (kustantaja Myllylahti).
Lisää vaikuttajalta Tommi Laiho
Lisää kategoriasta Tulevaisuus
