Bonfire.fi

Kompleksiset kysymykset eivät kaipaa yksinkertaistettuja vastauksia – asiantuntijuus kumpuaa kyvystä käydä dialogia

Asiantuntijuus on kriisissä! On helppo päätellä näin, mikäli seuraa yhteiskunnallista keskustelua. Kaipaamme kiperästi asiantuntevaa tietoa tarkasti rajattuihin ongelmiin, joihin on vaikea löytää yksinkertaista tietoa. Tällainen synnyttää tilaa kaikkitietävyydelle. Sille, että itsevarmat ja sukkelasanaiset ihmiset pukevat ylleen asiantuntijan viitan ja puhuttelevat kohderyhmäänsä, valikoiden tutkimustietoa irrallisena kontekstista.

Jälkimodernissa yhteiskunnassa asiantuntijuus ja sitä tukevat järjestelmät ovat jatkuvan paineen ja tarkkailun alla. Viestinnästä on tullut asiantuntijuuden tärkein väline.

Siinä missä aiemmin asiantuntijuuteen vaadittiin koulutus tai ammatillinen erikoistuminen, nykyään riittää oma blogi, kustannussopimus ja kyky brändätä itsensä. Hyvä argumentti on väkevämpi kuin tylsä totuus.

Vielä vuosisatoja sitten vastaus laskuun 1+2 oli se, mitä pyhät tekstit siihen sattuivat sanomaan, sittemmin vastaus on muodostettu tutkitun tiedon ja luonnonlakien perusteella, nyttemmin rinnalle on tullut myös oma henkilökohtainen tulkinta asiasta.

Yksinkertaisten vastausten soihdunkantajia riittää

Tiede on korvannut uskonnon. On silti paradoksaalista, että samaan aikaan kun tieteen ja tutkitun tiedon arvostus vahvistuu, asiantuntijoita haastetaan jatkuvasti voimakkaammin. Puhutaan läyhäämisestä, jopa trollaamisesta. Kyseenalaistajien joukko on kuintenkin kirjava, eikä koostu suinkaan ainoastaan tutkittua tietoa vieroksuvista ja omaa agendaansa ajavista populisteista. Joukossa on myös paljon “oppineita”, jotka kokevat pystyvänsä seulomaan yleistä totuutta luotettavamman tiedon.

Yksinkertaiset vastaukset tuntuvat selkeiltä, ja selkeys on kuin valo kompleksisuuden pimeydessä. Ei ole mikään ihme, että halukkaita soihdunkantajiksi riittää. Kun kompleksisten kysymysten valliin iskeytyy yksinkertaisten vastausten aaltoja, jotka eivät pääse läpi, syntyy harhainen termi minun totuus.

Monimutkaisen yksinkertaistaminen vetää mutkat suoriksi, ei väliä mitä alle jää. Kaikesta jotain mieltä oleminen on uuvuttavaa ja kaikkitietävyyden verho raskas pitää pystyssä.

Vaan siihen on tarjolla myös virkistävä vaihtoehto: uteliaisuus.

Enemmän dialogia, vähemmän monologia

Uteliaisuus on elämäntapa. Se ei varsinaisesti tähtää mihinkään, mutta on avoin kaikelle. Hyvä ja asiantunteva tiede pysyy alati valppaana ja uteliaana, lukittu käsitys ihmisyydestä tai yhteiskunnasta ei. Näistä kahdesta ensin mainittu altistuu dialogille, kun taas jälkimmäinen kommunikoi monologilla.

Kokemuksemme maailmasta on aina yksilöllinen, jonka vuoksi sen kohtaaminen vaatii ulkopuoliselta empatiaa ja kykyä virittäytyä toisen ihmisen taajuudelle. On tärkeää, ettei omi hänen kokemustaan selittämällä sitä oman ideologiansa kautta, vaan ottaa sen vastaan sellaisenaan. Tällöin syntyy turvallinen tilaa avoimuudelle, joka on kuin kärpäspaperia uteliaalle mielelle.

Diversiteetin edistäminen on median tärkein tehtävä

Elämme todeksi aikakautta, joka tuo lähes päivittäin eteemme tavattoman monimutkaisia kysymyksiä. Väsynyt ja turhautunut mieli haluaisi ymmärtää paremmin. Ikään kuin se toivoisi voivansa huutaa “minä kyllä tiedän miten tämä menee”, mutta tietää itsekin sen olevan mahdotonta.

Kenttäasiantuntijoiden manifesteihin on olemassa hyvä vastalääke, dialogi. Kun ihmiset kaipaavat asiantuntijatietoa tarkkarajaisiin ongelmiin, tiede ei välttämättä pysty tarjoamaan sellaista yksiselitteisesti. Tällöin on oleellista luoda tila luottamukselliselle keskustelulle, jossa eri näkemyksiä ja mahdollisuuksia voidaan yhtäläisesti punnita keskenään.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on väkevä kokemus, joka synnyttää useimmiten halun ymmärtää paremmin. Sekä hyväksynnän, että joissain asioissa omaan tarvittavaa määrän asiantuntijuutta, toisissa taas en.

Tämän kaltaisen diversiteetin edistäminen on yksi median tärkeimmistä tehtävistä. Kompleksisten kysymysten purkaminen ei onnistu huutamalla megafoniin suosittuja yksinkertaisuuksia.

Hän joka oppii nopeiten, syö aamiaiseksi hänet joka tietää eniten.

Harri-Pekka Pietikäinen

Päätoimittaja, Bonfire.fi -bisnesmedia & Luova kustannuspäällikkö, Bonfire Books

Lisää vaikuttajalta Harri-Pekka Pietikäinen


Lisää kategoriasta Johtaminen