Ville Verkkapuron esikoiskirja tekee tarkkoja ja osuvia havaintoja, niin työelämästä kuin päihdekulttuurista
Ville Verkkapuro: Pete (Kosmos 2022)
Autofiktio ja dokumenttiromaani ovat tänäpäivänä suosittuja kirjallisuuden lajeja. Lukijan on helppo kuvitella lukevansa kirjailijan jonkin asteista osittaista omaelämäkertaa, mutta muoto sallii reippaammin raamien siirtelyä kuin perinteinen elämäkertakirjallisuus.
Ville Verkkapuron esikoisteos Pete on varsin onnistunut tyylilajinsa edustaja. Verkkapuro yhdistää vetävästi omaa henkilötarinaa sekä yleisiä populaarikulttuurisia havaintoja. Kurt Cobain ja Simpsonit kulkevat sulassa sovussa päihteiden ja addiktion maailmassa. Kirja päättyy manifestiin, joka kommentoi vallitsevaa päihdekulttuuria virkistävällä avoimuudella.
Kirjan kehykset muodostaa Verkkapuron isäsuhteen kimuranttisuus, sekä sen selvittäminen, onko pojan seurattava viinaan kuolleen isänsä kohtaloaan geenien johdattamana. Tätä varten Verkkapuro matkustaa eri puolelle Suomea tapaamaan perheenjäseniään. Jokainen hänen tapaamansa ihminen tuo lisää paloja siihen palapeliin, jota Verkkapuro yrittää rakentaa valmiiksi.
Onko perhe pahin vai paras?
Copywriterina työskennellyt Verkkapuro tekee kirjan alkupuolella tarkkoja ja osuvia havaintoja myös työelämästä. Hänen epistolansa, koskien mainostoimistoissa työskentelevien ihmisten potentiaalia suhteessa siihen mitä he tekevät, tuo mieleen historioitsija Rutger Bregmanin. Myös Bregman on useissa asiayhteyksissä tuonut esiin pettymyksensä siihen, etteivät ihmiset aseta moraalista rimaansa korkeammalle.
Verkkapuro ei sorru silti moralisointiin, päinvastoin. Vaikka ajoittain kirjan kuljetus tuntuu turhan verkkaiselta, on varsinkin loppupuoli lähes vimmaista vuodatusta, jossa kirjan henkilökohtaisuus laajenee koskemaan koko yhteiskuntaa.
Kiehtova teos nostaa odotuksia Verkkapuron mahdollista seuraavaa teosta kohtaan.
Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen
Harri-Pekka Pietikäinen
Päätoimittaja, Bonfire.fi -bisnesmedia & Luova kustannuspäällikkö, Bonfire Books