Tanja Lappi: Eroon työuupumuksesta
Tanja Lappi on tarttunut tuoreessa Eroon työuupumuksesta -kirjassaan (Alma Talent, 2022) varsin ajankohtaiseen aiheeseen. Työuupuminen on vakava ilmiö, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia yksilön työkykyisyyteen, terveyteen ja ihmissuhteisiin. Vaikutukset heijastuvat sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen ja altistavat myös muille vakaville sairauksille. Yksilötason vakavien vaikutusten lisäksi organisaatioille aiheutuu ilmiöstä erittäin mittavia kustannuksia. Näistä syystä viimeistään nyt on korkea aika havahtua tämän vakavan ilmiön hoitamiseen ja erityisesti ennaltaehkäisyyn jokaisella työpaikalla.
Valitettavan usein ajatellaan, että työuupumus on yksilön ongelma. Lappi tuo kuitenkin heti alussa selkeän näkökulman kokonaisuuteen: työuupumus ei johdu yksilön valuviasta vaan kyse on aina työpaikkatason ongelmasta. Yleistäen voidaan sanoa, että työuupumus on hyvin työssään suoriutuvien ja pätevien työntekijöiden oireyhtymä. Tätä kaikkea kuvaa paljon puhuva kuvaus ”Jotta voi palaa loppuun, pitää ensin palaa isolla liekillä”.
Kirjassa tuodaan erinomaisesti esiin työuupumukseen vaikuttavia riskitekijöitä. Lappi jakaa ne kolmeen isoon kokonaisuuteen:
1. Työn elementit (mm- liian suuri työmäärä, hallinnan tunteen menetys, kyvykkyyden tunteen ja onnistumisen kokemuksen puute, työyhteisön toimimattomuus)
2. Työtavat (mm. työ keskeytykset, multitaskaus, pakotettu etätyö)
3. Yksilöllisten ajattelu- ja toimintamallien vaikutus
Työuupumus johtuu siis harvoin yhdestä ainoasta syystä eikä synny hetkessä. Kyseessä on pikkuhiljaa kehittyvästä väsymystilasta. Hyvällä johtamisella ilmiöön pystyttäisiin puuttumaan. Lappi nostaakin esiin johdon roolin toimenpiteiden ja suunnan määrittämisessä sekä esihenkilötyön ja – osaamisen merkityksen työuupumuksen tunnistamisessa. Kiteyttäen voidaan sanoa, että hyvä esihenkilö on paras työuupumuksen ennaltaehkäisijä.
Ennaltaehkäisyn sijasta kuitenkin suurin osa työpaikosta herää työuupumisilmiöön silloin, kun joku avainhenkilöistä joutuu jäämään pois töistä työuupumuksen vuoksi.
Lappi tuo oivallisesti esiin työkykyjohtamisen – tai jaksamisen johtamisen – merkityksen sekä antaa konkreettisia työkaluja tähän. Jaksamista voi (ja pitää) johtaa. Lähtökohtana on jaksamisen nykytilan ymmärrys ja yhteisen tahtotilan määrittely. Vasta tämän jälkeen valitaan toimenpiteitä ja varmistetaan roolit ja vastuut. Esillä on myös tiivistetysti näkemyksiä työkyvyn tutkimuksesta ja viitekehyksistä, kuten Työkykytalo (Juhani Ilmarinen) ja Voimavaralähtöinen viitekehys (Marja-Liisa Manka).
Kokonaisuutena kirja antaa sekä tietoa että työkaluja, ja ennen kaikkea herättää ajattelemaan työkyvyn merkitystä. Työkykyjohtamisen pitäisi olla johtoryhmien agendalla, jota se valitettavan harvoin tämän päivänä kuitenkaan vielä on. Kirja on selkeä ja johdonmukainen kokonaisuus, helppo ja nopea lukea, mutta samalla havahdutti ainakin minut miettimään työssäjaksamista sekä yksilönä että esihenkilönä. Plussaa myös konkreettisista esimerkeistä, jotka täydentävät lukukokemusta.
Kirja onkin oiva lukuvinkki kaikille esihenkilöille ja johtoryhmille, ja miksipä ei meille kaikille työtä tekeville. Jokainen meistä on avainasemassa työuupumuksen ensioireiden tunnistamisessa sekä jatkossa myös toivottavasti yhä enemmän jaksamisen johtamisessa ja työuupumuksen ennaltaehkäisyssä.
Teksti: Heli Törrönen
