Maria Katajavuori: Valas lasimaljassa
Biologi ja ympäristöaktivisti Maria Katajavuori sai esikoisteoksestaan Kuoleman ja elämän kysymys (Atena 2019) Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Katajavuoren toinen kirja Valas lasimaljassa (Atena 2022) pureutuu ekokriisin anatomiaan aktivistin vimmalla ja biologin perusteellisuudella.
Kirjan keskiössä on ajatus siitä, kuinka tiedon määrä ei ole suorassa suhteessa siihen miten valitsemme toimia. Näin ennen kaikkea käsillä olevan ympäristökriisin kohdalla, jonka karmivat faktat ja dystooppiset ennusteet ovat kaikkien tiedossa, mutta siitä huolimatta tehdyt toimenpiteet ovat lähempänä miniä kuin maksimia.
”Meillä ei ole tieteellistä tukea väitteelle, että ympäristötiedon lisääntyminen johtaisi ympäristökriisin ratkeamiseen; kyseinen väite lepää pohjalla, joka on hauras kuin ilmaston lämpenemisen ohentama merisää”, Katajavuori kirjoittaa.
Katajavuori tiedostaa ajatustensa ristiriidan, eikä peittele sitä. Absoluuttinen maailman pelastaminen on yksilön osalta äärimmäisen vaikeaa. Aina vuotaa jostain kohdin, josta huolimatta valintoja tulisi tehdä.
Kunnon aktivistin tavoin Katajavuori kohdistaa voimakkaimman kritiikin vallitsevaan talousjärjelmään ja teollisuuteen. Hän painottaa sitä, kuinka ympäristötoimista ollaan kiinnostuneita vasta kun ne muodostuvat kaupallisesti kannattavaksi bisnekseksi.
”Historiankirjat osoittavat, että ilmastokriisin hyssyttelykampanjoissa on kiistatta kyse yhtiöiden voittojen maksimoimisesta: kukaan ei kyseenalaistanut lämpeämistä ennen kuin sen ehkäiseminen alkoi uhata liiketoimintaa”, Katajavuori toteaa kirjan sivuilla.
Katajavuori kirjoittaa esikoisteostaan selkeämmin, teksti on helposti lähestyttävää. Ajoittain kirja sortuu lähes manifestimaiseksi, mutta onneksi Katajavuori tuo viimeisissä luvuissa myös konkreettisia ajatuksia ratkaisuehdotuksista. Hän flirttailee ajatuksella suunnitelmatalouteen siirtymisestä ja avaa mahdollisuutta, jossa päätöksenteko jakaantuisi pienempiin ryhmiin. Painoa asetetaan myös sille, että ekologisten vaihtoehtojen edullisuuden tulisi lähteä niitä tuottavien alojen tehokkaammasta taloudellisesta tukemisesta, jonka myötä ympäristöystävällisyys olisi kuluttajalle houkutteleva vaihtoehto.
Kaiken keskiössä Katajavuoren kirjassa on se, että ihmisen tulisi katsoa omaa toimintaansa biologian kautta. Mikä on meille ominaista käyttäytymistä?
”Muiden lajien kohdalla emme ole koskaan moralistisen naiiveja: emme yritä pelastautua hyökkäävältä karhulta käskemällä sitä rauhoittumaan tai estää hirvikolareita pyytämällä sarvipäitä kiertämään tiet. Emme oleta karhujen tai hirvien käyttäytyvän niin kuin toivoisimme, vaan kysymme itseltämme, miten ne tosiasiassa käyttäytyvät, ja valitsemme vastavetomme sen mukaan – leikimme kuollutta, pystytämme hirviaitoja ja jäämme henkiin. Kun hyväksymme, että myös ihmislajilla on moraalista riippumattomat biologiset rajoituksensa, voimme niin ikään pelastaa ihmishenkiä.”
Katajavuoren kirjan merkittävin ansio tuntuu monin tavoin epämiellyttävältä: se on ajankohtainen ja monin paikoin totta.
Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen
Harri-Pekka Pietikäinen
Päätoimittaja, Bonfire.fi -bisnesmedia & Luova kustannuspäällikkö, Bonfire Books