Jukka Hakalan satiiri työelämästä on tarkkanäköistä ja purevaa
Fiktiiviset työelämäkuvaukset ovat lähes järjestäen enemmän tai vähemmän kiusallista luettavaa. Subjektiiviset huomiot jäävät usein joko liian marginaalisiksi tai kirjoitetaan auki huolimattomasti, jolloin lopputulemana on korkeintaan vaimeita hymähdyksiä.
Jukka Hakalan esikoisromaani Valheet joihin uskomme (WSOY 2022) on ilahduttava poikkeus. Kirjan satiiri on huolellista ja uskoakseni myös laajalti tunnistettavaa. Se ei myöskään tunnu itsetarkoitukselliselta, kuin kenties paikoin, vaan kuljettaa kirjan tarinaa osaltaan eteenpäin.
Romaani rakentuu kahden henkilön ympärille. Nelikymppinen Aki saa vihiä, että tuleva toimitusjohtajan paikka on omissa näpeissä. Alepan kassalla työskentelevä Laura puolestaan unelmoi jostain uudesta. Kaksikon keskinäiset ääriominaisuudet saavat lukijan ounastelemaan jo hyvissä ajoin heidän kohtaloiden risteämistä.
Akin ja Lauran ympärille rakentuu myös joukko herkullisia sivuhenkilöitä, joista osa on hyvinkin merkittävässä roolissa. Oivallisimpia ovat omaa etuaan kyltymättömästi tavoitteleva HP sekä Akin kanssa toimarin tontista kisaava taulukkonörtti Kim. Varsinkin HP kulkee tarinan mukana lähes tasavertaisena Akin ja Lauran rinnalla.
Hakalan teksti on sujuvaa ja monipuolista. Vain harvoin hän sortuu kirjailijana itsetarkoituksellisiin käytäntöjen kuvauksiin. Myös limittäin kulkevat näkökulmatarinat soljuvat sujuvasti toistensa lomassa. Rakenteeseen tuo jäntevyyttä muutamat äkkiväärät ja mustan huumorin marinoimat käänteet, jotka kuljettavat tarinaa uuteen suuntaan.
Valheet joihin uskomme on yksi parhaista kotimaisista työelämän satiireista miesmuistiin. Kärkevyyden ohella se onnistuu muodostamaan myös hyvinkin inhimillisen ja koskettavan lopputuleman, ja jää pyörimään mielen sopukoihin vielä kansilehden sulkeuduttua.
Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen
