Kiertotaloudessa on aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen
Maailma on tällä hetkellä 8,6 % kiertävä. Käytämme vuosittain hieman yli 100 miljardia tonnia erilaisia materiaaleja ja näistä takaisin kiertoon päätyy 8,6 miljardia tonnia. Suhteellinen kierrätettävä määrä on kahdessa viime vuodessa pienentynyt puoli prosenttiyksikköä. Tämä johtuu siitä, että neitseellisten materiaalien kulutus kasvaa kierrätystä nopeammin. Materiaalien kulutuksen ennustetaan kasvavan vuoteen 2050 mennessä yli 170 miljardiin tonniin. Näiden lukujen äärellä on helppo ymmärtää, että nykyvauhti ja keinot materiaalien kierron lisäämiseksi eivät ole riittäviä.
Todellisuus ja nykyiset toimintamallit eivät kohtaa kiertotalousajattelussa
Ajattelutavassamme on fundamentaalisia ongelmia: ensinnä olemme liian Eurooppaan ja länsimaihin keskittyneitä ja toiseksi rakennamme parhaillaan systeemiä, jolla ei ole teknisesti mahdollista saavuttaa tavoiteltua kierrätysastetta. Avaan hieman näitä molempia ongelmia.
Ensimmäinen ongelma liittyy jätehuollon järjestämiseen. Vaikka Euroopassa on toimiva jätehuolto, joka perustuu yhdistelmään erilliskeräyksestä sekä jätteenpoltosta, muu maailma on vielä hyvin kaukana tämän tyyppisestä toimintamallista. Isossa osassa maailmaa jätehuolto on heikosti organisoitua ja merkittävä osa materiaalista päätyy hoitamattomille kaatopaikoille. Yksi syy on yksinkertaisesti se, että suurin osa jätemateriaalista ei itsessään ole niin arvokasta, että sen kierrättäminen olisi taloudellisesti mahdollista. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan regulaation tuomaa keppiä tai porkkanaa, joiden varaan EU on rakentanut malliaan. Vastaavan regulaation rakentaminen globaalisti vaatisi paljon aikaa ja poliittista tahtotilaa, minkä vuoksi erilliskeräykseen perustuva kiertotalous ei ole aidosti realistinen vaihtoehto.
Toinen ongelma liittyy kierrätysteknologiaan. Erilliskeräys nojaa voimakkaasti mekaaniseen kierrätykseen, eli kierrätykseen, jossa materiaalin kemiallinen rakenne pysyy samana. Esimerkiksi muovin kierrätyksessä erilliskerätty muovi sulatetaan uudeksi muoviraaka-aineeksi. Mekaanisten teknologioiden iso haaste on se, että ne sopivat tyypillisesti vain melko puhtaille ja verrattain yksinkertaisille materiaaleille. Iso osa jätteistä ei kuitenkaan täytä näitä edellytyksiä.
Jos vertaamme neitseellisen ja kierrätysperäisen materiaalien käyttöä (n. 91 % vs. 9 %) ja niiden välistä valtavaa kuilua, on selvää, että mekaanisilla teknologioilla tätä suhdelukua ei voida parantaa kuin rajallisesti. Nykymalli, eli erilliskeräykseen ja mekaaniseen kierrätyksen perustuva ajattelu, onkin mielestäni enemmän lineaaritalouden optimointia kuin todelliseen kiertotalouteen siirtymistä.
Uudet teknologiat ratkaisuna kiertotalouteen siirtymisessä
Miten siis eteenpäin? EU:ssa implementoidut ratkaisut ovat osittain hyvin toimivia. Ajattelua pitäisikin kehittää ja pohtia seuraavaksi, mihin pitää panostaa lisää.
Tällä hetkellä EU:ssa on laajasti rakennettu jätteenpolttoa. Siihen suhtaudutaan hyvin kiistanalaisesti ja näkökulmat ovat varsin yksioikoisia. Kuitenkin materiaalien monimutkaistuessa ja mekaanisen kierrätyksen rajoitukset ymmärtäen oikea suunta olisi kehittää jätteenpolttolaitoksia kohti kierrätystä.
Yksinkertaistaen jätteenpoltossa orgaaninen aine muuttuu energiaksi ja sen sisältämä hiili muuttuu polttoprosessissa hiilidioksidiksi. Epäorgaaninen aines muuttuu tuhkaksi. Tällä hetkellä jätteenpoltto nähdään jätteenkäsittelyprosessin päätepisteenä, kun se kannattaisi sen sijaan nähdä lähtöpisteenä. Yhdistämällä prosessissa syntyvää hiilidioksidia ja puhtaalla energialla tuotettua vetyä voidaan jo nykyteknologioilla rakentaa uusia materiaaleja, esimerkiksi muovia. Tuhkajakeesta voidaan taas tulevaisuudessa erotella uusilla teknologioilla metalleja ja suoloja sekä jäljelle jäävä puhdistettu mineraaleja voidaan hyötykäyttää, esimerkiksi maanrakennuksessa.
Teknologiat kiertotalouden toteuttamiseksi ovat jo olemassa ja pullonkaulat ratkaistavissa. Hyvin laaditulla sääntelyllä kehitystä voitaisiin nopeuttaa merkittävästi. Kiteyttäen: Euroopassa on investoituna valtava jätteenpolton infrastruktuuri, jota voitaisiin hyödyntää kierrätyksen edistämiseksi. Valitettavasti jätteenpoltto nähdään kuitenkin tällä hetkellä jätteenkäsittelyn päätepysäkkinä ja ei-toivottuna infrana, josta pitäisi päästä eroon.
Kierotalouden palapeliä ei voida ratkoa vain muutamalla palalla
Tällä hetkellä EU on menossa jätehuollossa kohti hajautettua mallia, jossa eri materiaaleja pyritään erilliskeräämään ja kierrättämään erikseen entistä enemmän. Tällä mallilla ei kuitenkaan aiemmin kuvattujen fundamentaalisten haasteiden vuoksi voida saavuttaa todellista materiaalien kiertotaloutta.
Jotta kiertotalouteen voidaan päästä, materiaalien kierto pitäisi viedä mekaanista kierrätystä pidemmälle hyödyntämällä molekyylitasoa, eli rakentamalla materiaaleja uudestaan edellä mainitulla tavalla, eli yhdistämällä jätteenpoltosta syntyvää hiilidioksidia ja puhtaalla energialla tuotettua vetyä. Tällä hetkellä isoimmat pullonkaulat liittyvät siihen, että hiilidioksidipäästöt ovat liian edullisia ja puhdasta vetyä on liian vähän saatavilla.
Materiaalien kiertoon liittyvät haasteet ovat kuitenkin ratkaistavissa, mutta tällä hetkellä niihin tartutaan riittämättömin keinoin, mm. määrittämällä puitteet, jotka perustuvat liikaa pelkkään erilliskeräykseen. Nyt emme pääse rakentamaan kiertotalouden palapeliä kokonaisuutena, kun EU:ssa on käytössä vain muutama pala ja globaalisti ei sitäkään.
Kalle Saarimaa on itseohjautuvuuteen uskova, uudistava kasvun johtaja, jolla on laaja-alainen osaaminen ja näkemys kiertotaloudesta. Hän luotsaa Fortumin kierrätys- ja jäteliiketoimintaa ja pureutuu ajankohtaisiin asioihin matkalla kohti puhtaampaan maailmaa täällä.
Kalle Saarimaa
Tana Oy
Toimitusjohtaja
Kalle Saarimaa on itseohjautuvuuteen uskova, uudistava kasvun johtaja, jolla on laaja-alainen osaaminen ja näkemys kiertotaloudesta ja vihreästä siirtymästä. (kuva: MySpeaker)
Lisää vaikuttajalta Kalle Saarimaa
Lisää kategoriasta Kestävä kehitys