Jätä hommat niille, jotka osaavat ne parhaiten!

Taannoin Bonfiren advisor boardissa pähkäilimme porukalla dilemmaa, jonka sokeat pisteet halusimme hahmottaa. Yritimme nähdä kauas, vaikka vastaus oli lähellä. Toisinaan on hyvä palauttaa mieleen itsestäänselvyyksiä. Niitä peruspalikoita, jotka seisovat kivijalkana kuvitteellisen Maslow´n bisnestarvehierarkian pohjalla.

“Teidän tulee hahmottaa oma ydinosaaminen. Määrittää tarkemmin se, missä juuri te olette hyviä, ja keskittää tekeminen ja energia sen ympärille.”

Odottamattoman ilmiselvä lause valaisi neuvotteluhuoneen kertaheitolla, sen verran monta lamppua napsahti päiden yläpuolella hehkumaan. Sen sijaan, että keskitymme oppimaan monimutkaisia ja meille vieraita kokonaisuuksia sekä poksauttamaan henkilökohtaista gloriaa jokaisen työvaiheen joka ikisestä yksityiskohdasta, tulisi tekeminen tarkentaa siihen, missä olemme jo valmiiksi hyviä.

Kas kummaa, self help ja yritystrategian ydincore samassa paketissa!

Moderni vastuu jalkautuu parhaille osaajille

Kirjoitin viime vuosikymmenen loppumetreillä kirjan Työelämän taktiikkataulu, jossa valotin huippu-urheiluvalmennuksen oppeja ja metodeja. Kirjan pohjalta tehtiin myös podcast-sarja, jossa teemat syventyvät entisestään.

Varsinkin joukkueurheilussa korostunein muutos viime vuosikymmeninä piilee siinä, että valmennuksesta vastaa useampi eri henkilö. Päävalmentajan tehtävä on johtaa ammattilaisista koostuvaa valmennustiimiä. Leijonakunigas Jukka Jalonen puhuu päävastuun organisoinnista ja huuhkajaluotsi Markku Kanerva siitä, että myös päävalmentajan tulee perustella tiimille omat ratkaisunsa.

Oleellista on, että jokaiselle osa-alueelle löytyy pätevin mahdollinen tekijä. Sade tulee aniharvoin yhden poppamiehen loitsuilla.

Tasa-arvoisuus ei tarkoita tasapäistämistä

Pirstaloitunut ja hektinen työelämä on nostattanut hyvinvoinnin teemoja, kuten esimerkiksi diversiteettiä ja tasa-arvoa. On pelkästään hyvä asia, ettei kynttilää pidetä vakan alla ja epäkohtia pohditaan ääneen, laajasti ja avoimesti.

Luulen silti, että yhtä lailla tasa-arvon puuttumisen kanssa, myös tasapäistäminen synnyttää strategian ja liiketoiminnan hidastumisen ohella huonovointisuutta. Tässä asiassa ihminen on kuin yritys: Molemmat kaipaavat tunnustusta erityisosaamisesta, jonka myötä mahdollistuu osallisuus suuremmassa tarinassa.

Tasapäistämällä saavutetaan ainoastaan ryhmä, jossa ihmiset tekevät keskenään samanlaisia asioita. Sellaisessa tilassa harvemmin jää tilaa sellaiselle sankaruudelle, johon meistä jokainen kykenee.

Suomen Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen nostaa Työelämän taktiikkataulu -kirjassa esiin kolmannen maalivahdin roolin tärkeyden maajoukkuejalkapallossa.

Kolmas maalivahti ei todennäköisesti pelaa ainuttakaan peliä turnauksessa. Tällöin on tärkeää roolittaa kyseiselle paikalle sellainen pelaaja, joka on kova treenaamaan ja pystyy tuomaan joukkueeseen jotain myös kentän ulkopuolella. –Marianne Miettinen

Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun kokenut huippumaalivahti on kieltäytynyt kisakutsusta vedoten roolinsa pienuuteen. Tämä jos jokin on oman vahvuutensa ja heikkoutensa tunnistamista. Kolmanneksi maalivahdiksi ei toden totta kelpaa kuka tahansa. Jukka Tammen rooli legendaarisessa MM 95-jääkiekkotarinassa oli huhupuheiden mukaan merkittävä. Kaikki kunnia Myllyksen Jarmolle, mutta Suomen historiallinen lätkäkulta pedattiin useammalla eri luukulla.

Oman ammattitaidon jakamista ja muilta oppimista

Tulisiko siis suutarin pysyä lestissään? Kyllä, mikäli hän on siinä hyvä, mutta tokikaan ei liian tiukassa nyörissä. Oleellista lienee tunnistaa asiat, jotka kannattaa jättää muiden tehtäväksi. Yksi liike-elämän vedenjakajista on siinä, ketkä osaavat hyödyntää parhaiten kolmannen osapuolen tarjoamat palvelut. Samalla on tärkeää hahmottaa myös ne rajapinnat, joissa omaa tarpeeksi potentiaalia, jotta niissä kannattaa kehittää omaa osaamista pidemmälle.

Kyse on niinkin yksinkertaista asiaa kuin kokeneemmilta oppimisesta. Sitä, että joku minua tässä etevämpi jakaa kokemuksensa asiasta, josta saan itselleni inspiraatiota ja käypiä työvälineitä. Edellä mainittuun lauseeseen kiteytyy bonfirelaisuuden ydin. Se on sitä, että bisnesvaikuttajat jakavat kokemuksiaan ja oppivat samalla myös toinen toisiltaan. Samaa mieltä ei tarvitse olla, päinvastoin!

Otetaan esimerkiksi Paula Roiman kirjoittama artikkeli, jossa hän jakaa tilintarkastajan ominaisuudessa vinkkejä kasvuyhtiöille tai Elina Hirvosen avaama prosessi, miten julkaista itse oma kirja. Puhumattakaan Pia Hautamäen perusteellinesta selvityksestä myynnillisten asiantuntijoiden johtamisesta. He kaikki ovat tehneet työn, jonka hedelmiä me muut saamme poimia blogien muodossa. Tässä vain kolme poimintaa, Bonfiren sivuilta löytyy kymmenittäin lisää, alati päivittyviä eri alojen huippuosaajien oppeja ja täkyjä.

Toisinaan kaipaamme vain sparrailua ja sitä, että joku kutittelisi aivonystyröitämme. Usein olisi mukavaa lähteä kävelylle kesken työpäivän. Haukata happea ja höpötellä. Mikäli ex-tempore-seuraa ei löydy, tähän tarkoitukseen sopii kaveriksi Bonfire WalkCast, jonka tarkoitus on juurkin toimia leppoisana mutta inspiroivana lenkkiseurana. Sen vuoksi jaksoja ei lainkaan editoida. Kahdessa jo julkaistussa jaksossa ovat vieraana Saana Rossi ja Sointu Borg.