Huijareita on nyt työelämässä enemmän kuin koskaan

Talous kuumenee ja työmarkkinat vetävät. Tämä tarkoittaa, että huijarisyndrooma puskee nyt vahvasti esiin työelämässä.

Työyhteisöissämme vilisee henkilöitä, jotka epäilevät ammattitaitoaan, ahdistuvat ja kamppailevat työkuorman alla. He kärsivät ilmiöstä, joka aktivoituu usein muutosten yhteydessä. Näille henkilöille läsnäoleva esimies on ehdottoman tärkeä tuki.

Olen uppoutunut tänä syksynä huijarisyndroomaan, ja mieleeni ovat palanneet usein urani alkuvaiheet.

Hieman yli parikymppisenä olin päässyt harjoittelijaksi merkittävään mediataloon. Edessä oli ensimmäinen iltavuoro, jossa olin olin koko osaston johdossa. Vastuu tuntui murskaavalta.

Menin pomoni luokse, itkin ääneen ja tunnustin, että en pysty annettuun tehtävään. Pomo katseli minua hetken ja kysyi sitten lempeästi: ”Kyseenalaistatko sinä meidän rekrytointitaidot?”

Ajatuskulkuni oli tyypillinen henkilölle, jota vaivaa huijarisyndrooma (imposter syndrome / imposter phenomenon).

Vahva tunne, että en osaa oikeasti

Huijarisyndrooma on voimakas sisäinen tunne, että onnistumisista huolimatta ei osaa oikeasti. Tällainen kokemus omasta osaamattomuudesta ei yleensä sovi yhteen todellisuuden kanssa. Huijari onnistuu työssään, mutta ei usko itseensä, eikä koe onnistumisista aitoa iloa.

Sen sijaan Huijari odottaa alitajuisesti, milloin hänen osaamattomuutensa paljastuu muulle maailmalle. Jatkuva paljastumisen pelko aiheuttaa ahdistusta. Huijari suoriutuu tehtävistään mutta uskoo, että onnistumiset ovat joko onnenpotkuja tai ylettömän suuren ponnistelun tulosta.

Huijarisyndrooma ei ole psyykkinen häiriö, sairaus tai diagnoosi vaan ajattelu- ja toimintatapojen kokoelma, jonka avulla henkilö yrittää pitää ahdistustaan aisoissa.

Huijari-ilmiötä tutkineita uranuurtajia ovat esim. psykoterapeutit Pauline Rose Clance ja Suomessa Tiina Ekman. Ekman on julkaissut aihepiiristä teoksen nimeltä ”Huijarisyndrooma. Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä)”. Pääosa tämän kirjoitukseni tiedoista perustuu Ekmanin teokseen.

Huijarisyndrooma aktivoituu usein uudessa työssä

Ilmiö on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä Huijariajattelu aktivoituu usein ihmisen epämukavuusalueella, isojen muutosten yhteydessä: uudessa työssä tai haastavissa tehtävissä. Sen laukaisevia tekijöitä ovat työn kovat haasteet, korostunut tavoitteellisuus ja vaativuus.

Huijarisyndrooma asettaa erityisiä odotuksia esihenkilön työlle.

Huijarin suhde esihenkilöön on usein monimutkainen. Hän saattaa kertoa esihenkilölle, ettei usko pystyvänsä vaadittuun tehtävään. Tällaisessa tilanteessa esihenkilön suhtautuminen on tuhannen taalan kysymys.

Esihenkilön voi olla vaikeaa uskoa, että tiimiläinen on tosissaan huoliensa kanssa, koska Huijari yleensä tekee, mitä odotetaan ja vieläpä enemmänkin. Työntekijän pelot olisi kuitenkin syytä ottaa vakavasti ja antaa hänelle konkreettista tukea uuden haltuunottamisessa.

Näin voit auttaa Huijaria työyhteisössä

Huijarisyndroomasta kärsii elämänsä aikana jossain vaiheessa jopa 70 prosenttia ihmisistä. Ilmiö vaivaa tyypillisesti koulutettuja, vaativissa tehtävissä toimivia asiantuntijoita.

Teidänkin työpaikallanne siis todennäköisesti piileskelee Huijari – tai useampi!

Jos esihenkilönä tunnistat Huijarin, tarjoa hänelle aktiivisesti tukea. Keinoja voivat olla esimerkiksi

asettaa realistiset tavoitteet
rajata työtehtäviä
suunnitella ja aikatauluttaa työtä yhdessä tai
auttaa henkilöä ottamaan emotionaalista etäisyyttä työhön ja varmistaa palautuminen työstä.

Lisäksi kuka tahansa työyhteisön jäsen voi auttaa Huijaria antamalla hänelle rakentavaa palautetta.

Suomalaisessa työelämässä on tyypillistä, että onnistuminen noteerataan vain harvoin ja haukkujakin saa joskus julkisesti. Jos palautetta työstä ei saa ollenkaan tai sitä saa vain kerran vuodessa, Huijariajattelu pysyy päällimmäisenä mielessä, eivätkä vaihtoehtoiset ajattelumallit saa kasvualustaa.

Mitä Huijarisyndroomalle voi itse tehdä?

Työssäni ratkaisukeskeisenä coachina olen huomannut, että Huijariajattelusta irtautuminen, muutos, alkaa pysähtymällä. Pelkkä pysähtyminen on ensimmäinen askel kohti parempaa: silloin lakkaa tekemästä asioita, joista tulee paha olo.

Kun pysähtyy ja alkaa tarkastella omia ajattelu- ja toimintamallejaan, on mahdollista arvioida, palvelevatko ajatukset ja toiminta omaa hyvinvointia vai ylläpitävätkö ne ahdistusta.

Vasta, kun toimintamallit tunnistaa, niitä on mahdollista muuttaa.

Yksinkertainen keino omien ajatusten reflektoimiseen on jutella toisen ihmisen kanssa, ”kilauttaa kaverille”. Ajatuksistaan ja toiminnastaan puhuminen voi helpottaa epävarmuutta, sen aiheuttamaa stressiä ja pahoinvointia.

Tärkeintä on siis tunnistaa omat ajattelutavat. Sen jälkeen pystyy vähitellen muuttamaan käyttäytymistä.

Aino Pajukangas

Viestintätoimisto Aivela Oy

Yrittäjä & coach

Aino Pajukangas on kokenut viestinnän ammattilainen ja ratkaisukeskeinen coach. Ainon intohimo on erottautuva viestintä. Viestintätoimisto Aivelan perustaja tietää, miten nostaa asiakas esiin harmaasta massasta – oli kyse sitten ansaitusta mediasta, somesta tai sisältömarkkinoinnista.