Elämän tarkoitus – välitilinpäätös

Pauli Waroma

Ensimmäiset 25-vuotta elämäni oli ruusuilla tanssimista. Urheilua ja ystäviä. En ehtinyt paljon pysähtyä tai vilkuilla sivuille. Noilla main aloin ottaa enemmän vastuuta. Parisuhteessa, töissä ja varsinkin pari vuotta myöhemmin tullessani ensimmäisen kerran isäksi. Ei elossa ole sen jälkeenkään valittamista ollut, mutta olen kasvavassa määrin saanut itseni kiinni ajattelemasta, miksi olemme täällä – mikä on elämän tarkoitus. Täytän pian 42 vuotta, se on hyvällä tuurilla aika lailla puoliväli. On etsinnän välitilinpäätöksen aika.

Pohdin nykyään elämän tarkoitusta jollain tasolla lähes päivittäin. Luen paljon, pysähdyn keskustelemaan ihmisten kanssa ja kuuntelen podcasteja, koittaen löytää palasia vastaukseen. Käyn jonkin verran puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa. En muista, kuka puhuja vastasi taannoisessa Nordic Business Forumissa, kun häneltä kysyttiin, miksi hän luennoi 250 päivää vuodesta. Vastaus oli silti hyvä: ”Puhun, jotta tiedän mitä ajattelen”.

Samasta syystä minä puhun, ja viime aikoina olen liittänyt puheisiini vastauksen elämän tarkoituksesta. Mutta siitä lisää myöhemmin.

Merkityksellisyys

Sain hetki sitten luettua Frank Martelan uusimman kirjan. Sen nimi on Elämän tarkoitus, mutta tavallaan kirja kuitenkin väistää kysymyksen. Se alkaa mielenkiintoisilla taustoituksilla kysymyksen alkuperästä; ennen elämän tarkoitusta ei paljoakaan tarvinnut miettiä, kun vastaus kaikkeen itseä suurempaan oli annettu jonkinlaisen jumalan muodossa. Elämän tarkoitus oli palvella omaa uskoaan.

Mutta nyt elämme tiedekeskeisessä maailmassa. Uusimmassa Tiede-lehdessä on artikkeli, joka antaa aiheeseen sopivaa perspektiiviä. Sen mukaan universumissa on mustia aukkoja, joiden massa on miljoonia tai jopa miljardeja aurinkoja. Kukaan ei osaa sanoa, kuinka paljon näitä supermassiivisia aukkoja on yhteensä. Mutta niitä on paljon. Tuossa mittakaavassa tuskin voimme olettaa meidän elämällämme olevan mitään suurempaa tarkoitusta.

Martela ohjaakin taidokkaasti elämän tarkoituksen etsinnän merkityksellisyyden kokemiseen. Kun pyrimme autonomiaan, omien taitojemme kehittämiseen, yhteisöllisyyteen ja hyväntekemiseen, koemme merkityksellisyyttä. Pienetkin toisille tehdyt teot voivat tuoda täyttymystä.

Evoluutio

Martelan pohdinta on hyvää, ja johtopäätökset merkityksellisyyden osatekijöistä kiitettäviä. Mutta hän ei mielestäni ratkaise itse kysymystä. Voi päätyä sanomaan, ettei elämällämme ole isossa mittakaavassa tarkoitusta, ja jättää asian sikseen. Sille lienee melko vankat perusteetkin. Mutta toisaalta mielestäni on selvää, että elämällä on edes jokin tarkoitus, vaikka se kuinka vähäinen ja puhtaasti biologinen olisikin. Antiloopilla elämän tarkoitus voi olla toimia osana ruokaketjua leijonalle, minulla se voi olla toimia lasteni elämän mahdollistajana.

Ensimmäiseen johtopäätökseen elämän tarkoituksesta tulinkin biologian kautta. Luennoillani kiteytin sen: Elämän tarkoitus on evoluutio. Eikö se ole vääjäämättä kaiken elämän tarkoitus tässä pitkässä elämän ketjussa?

Jos kaikki nykyisen monimuotoinen elämä maailmassa on saanut alkunsa samasta pisteestä, lienee jokaisen elämän tarkoitus olla osa tuota ketjua.

Toisaalta Darwin on sanonut, ettei elämästä selviä vahvimmat ja älykkäimmät, vaan ne, jotka sopeutuvat parhaiten muutokseen. Eli sopeutuminen muutokseen lienee elämän tarkoitus. Miten muutokseen sopeudutaan? Mielestäni se vaatii toisaalta tyyneyttä muutoksen edessä, toisaalta avarakatseisuutta nähdä mihin ollaan menossa, ja valmistautumista siihen. Sanalla sanoen muutokseen auttaa se, että on utelias. Olenkin alkanut ajatella, että kenties oman elämäni tarkoitus on olla utelias. Tai siis pitää huolta siitä, että tuleepa eteeni mitä vastoinkäymisiä tai onnistumisia tahansa, saan pidettyä mieleni uteliaana.

Samaan pohdintaan liittyy käsite vahvistusharhasta. Meillä kaikilla on taipumus uskoa uutta tietoa, joka vahvistaa aikaisemmat käsityksemme ja olla uskomatta tietoon, joka on uskomustemme vastaista. Tämä estää meitä olemasta avarakatseisia ja uteliaita. Eli muuntautumiskykyisiä. Onko elämän tarkoitus siis pyrkimys pois vahvistusharhasta?

Elämän tarkoitus

Ehkä elämän tarkoitus on kuitenkin yksittäisen ihmisen kohdalla jotain paljon maallisempaa – Sananmukaisesti. Olen aina ajatellut, että kun kuolen, haluan tulla tuhkatuksi. Näin tuhkani voitaisiin sirotella mereen. Kuva on ollut mielessäni kaunis: joku läheiseni ajaa aavalle ulapalle, avaa uurnan kannen, kallistaa hieman ja antaa tuulen viedä tuhkat mukanaan aallokkoon.

Olen kuitenkin saattanut muuttaa mieleni. Luin taannoin tähtitieteilijä Neil de Grasse Tysonin kirjaa. Kun häneltä kysyttiin, miten hän haluaa tulla haudatuksi, oli vastaus hautaaminen maan sisään.

Hän päätyi valintaansa sen vuoksi, että kun meidät polttohaudataan, meihin varastoitunut kemiallinen energia pääsee ilmakehään, lämmittää ilmaa ja säteilee avaruuteen. Maahan hautaamalla palautamme energiamme takaisin sinne, mistä se on tullutkin.

Tästä päästään maallisempaan ajatukseen elämän tarkoituksesta. Ehkä se on vapauttaa kuoleman hetkellä mahdollisimman paljon energiaa takaisin kiertoon. Maksamaan lainamme takaisin. Voisiko tämä tapahtua siten, että olemme kuolinhetkellämme mahdollisimman täynnä energiaa? Onnistuisiko se pitämällä itsestä huolta? Hyvään energiaan kuolinhetkellä lienee voivan vaikuttaa ainakin merkittävillä sosiaalisilla suhteilla, riittävällä liikunnalla ja syömällä oikein.

Ilmastonmuutos

Toisaalta, myöskään tuo pohdinta ei ole riittävä. Se ei huomioi elämämme aikaista energiatasapainoa, nettoenergiankulutusta. En ole tähtitieteilijä, enkä ymmärrä mustista aukoista tarpeeksi, mutta näyttäisi siltä, että niiden tarkoitus on laajeta. Imeä itseensä mahdollisimman paljon energiaa. Se tapahtuu riippumatta ihmisen toimista.

Palvelemmeko siis tuota kosmista tarkoitusta parhaiten lisäämällä massaa? Onko kristinusko ollut sittenkin oikeassa – lisääntykää ja täyttäkää maa? Tämä on tosin johtanut energian imemiseen maan sisältä. Miten voimme mitata elämämme aikaista energiasuhdetta? Ehkä elämän tarkoituksen löytyminen on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Kenties tehtävämme on löytää harmonia ympäröivän maailmamme kanssa, kääntää olomme täällä energiapositiiviseksi?

Kenties ratkaisun löytyminen ehkäisisi ilmastonmuutoksen toteutumista ja antaisi lisäaikaa pohdinnoille?