Bonfire.fi

Camilla Tuominen kehottaa työyhteisöjä hyväksymään kaikki tunteet, mutta myös näkemään tarinat niiden takana – “Ihmiset eivät käyttäydy tahallaan huonosti”

Istahdamme Camilla Tuomisen kanssa Helsingin keskustassa Bulevardin varrella sijaitsevan ravintola Pamelan perähuoneeseen. Sää ulkona on suvinen ja tunnelma kepeä ja leppoisa. On kesäkuu, joten kaikki jännittävä on vielä edessä. 

Tuntuu ristiriitaiselta, että aikomuksenamme on keskustella epämiellyttävien tunteiden sietämisestä. Siitä, miten selvitä tilanteista joissa hermoston mittari ampaisee nollasta sataan jatkaen matkaa jonnekin punaisen tuolle puolen. 

Suomen kansan suosikki filosofi Esa Saarinen on todennut epämiellyttävien tunteiden sietämisen olevan yksi tärkeimmistä parisuhdetaidoista. Eittämättä moisen oppiminen ja siinä kehittyminen on hyväksi missä tahansa ihmissuhteessa, lähtien suhteesta omaan itseensä. 

Työelämässä epämiellyttävät tunteet kuuluvat perusarkeen. Tuominen jos kuka on tutustunut aiheeseen huolella. Onhan hän Suomen kysytyin tunnekouluttaja ja julkaissut aiheesta myös kirjoja. Tunteista puhuminen on Tuomiselle arkipäivää, myös epämiellyttävistä tunteista. Hän korostaa, että oleellista ei ole itse tunne, vaan siihen reagoiminen.

– Kun ulkopuolellamme tapahtuu jotain yllättävää oleellinen kysymys on, pystytkö pysäyttämään sen nostattaman tunteen ja valita oman reaktiosi, vai oletko kuin Pavlovin koira joka toimii tottumuksen mukaan. 

Pavlovin koiralla Tuominen viittaa Venäläisen fysiologi Ivan Pavlovin teoriaan, jonka mukaan valittu ärsyke mahdollistaa yksilössä halutun reaktion. Eli toisin sanoen toimimme automaattisesti sen mukaan, mihin olemme itsemme opettaneet.

Tunteita ei kannata ylitulkita

Tuomisen puheessa vilisee jatkuvasti Brené Brownin nimi. Yhdysvaltalainen professori ja tietokirjailija on monin tavoin kuin globaali versio Tuomisesta. He molemmat julistavat tunteiden ilosanomaa, mutta osaavat esittää myös tarvittavaa kriittikkiä. Tuominen muistaa Brownin maininneen, että kun ihmisellä ei ole tarvittavaa tietoa, hän tilkitsee aukot siten, että tuloksena syntyy koherentti tarina. Tunteet tulkitaan usein nimenomaan tarinana.

– Omia tunteita kohtaan tulisi olla nöyrä, eikä ylitulkita niitä dramaattisesti, Tuominen kiteyttää Brownin ajatuksen. 

”Kun ulkopuolellamme tapahtuu jotain yllättävää oleellinen kysymys on, pystytkö pysäyttämään sen nostattaman tunteen ja valita oman reaktiosi.”

Tuominen on energinen ja eläväinen keskustelukumppani. Puhuessaan hän viittoo ja viuhtoo ympärilleen, eikä suotta hiljennä puheääntään edes henkilökohtaisten aiheiden kohdalla. Kaikki tunteet sallitaan.

Tarjoilija tuo pöytään ruoka-annoksemme, jotka näyttävät herkullisilta. Toivotamme toisillemme hyvää ruokahalua, mutta vain näennäisesti, sillä keskustelumme aiheen ympärillä jatkuu. Tuomisen syömisestä ei meinaa tulla mitään, sillä hän avaa intohimoa puhkuen lempiaihettaan.

– Tunne on ärsyke. Välillä siihen lähtee mukaan, toisina hetkinä taas ei. Joskus pystyy pysymään rauhallisena jopa kuin stoalainen. Tuolloin on mahdollista nähdä tunteen yli ja katsoa sitä ulkoapäin. 

Tavat ja tunteet, jotka hyväksymme tai emme hyväksy

Yksikään ihminen ei pysty hallitsemaan täydellisesti tunteitaan. On silti olemassa erilaisia työvälineitä, joilla omaa tunneilmaisua voi kehittää. Esimerkiksi pelkällä tietoisella hengityksellä nenän kautta on mahdollista aktivoida parasympaattista hermostoa, joka osaltaan helpottaa käsillä olevaan tunteeseen reagoimista. 

Oleellista on myös, että negatiivisuutta ei pidä hyväksyä normi tunteeksi työyhteisöissä ja positiivisuutta poikkeavaksi. Aiheen noustessa esiin on Tuomisen ruoan jälleen aika jäähtyä hetki. 

 – Aamulla työpaikan kahvihuoneessa on usein hyväksyttävämpää valittaa huonoa säätä kuin kertoa kuinka ihanaa on ollut vaikka omien lasten kanssa. Toki eri työkulttuureissa on eroja, mutta se on oleellista minkälaisen tunneilmapiirin valitsemme. 

Tuominen painottaa silti, ettei halua myöskään olla positiivisuuden sanansaattaja. Pakkopositiivisuus ei ole tavoiteltavaa. Hänen lähestymistavassa nimenomaan kaikki tunteet ovat tärkeitä ja ne tulee hyväksyä sellaisinaan. 

– Mitä enemmän välttelet negatiivista energiaa, sitä varmemmin menetät myös positiivisen. Terve yksilö ja yhteisö sallii itselleen kaikki tunteet. Joko hyväksyt vuoristoradan tai valitset teflonin, jolloin elämä on turvallista mutta harmaata. 

Ihmiset eivät käyttäydy tahallaan huonosti

Ruokailu alkaa olla ohi. Kuin ihmeen kaupalla olemme saaneet lautasemme jota kuinkin tyhjiksi. Tuominen hakee palan painikkeeksi itselleen kupin kahvia ja tuo myös minulle mokoman. 

– Kuulen ihmisiltä paljon sitä, että työyhteisöissä puhutaan selän takana eikä uskalleta nostaa kissaa pöydälle, Tuominen toteaa. 

Jälleen käy selväksi se, että Tuomisen epistolan ytimessä on nimenomaan kaikkien tunteiden hyväksyminen. Se, ettei niitä kohdata tuomitsemalla vaan arvostamalla. 

– Ihmiset eivät käyttäydy tahallaan huonosti. Tunteiden takana on yleensä jokin tarina. Jollain saattaa olla avioliitto kuralla ja hän purkaa pahaa oloa töihin. Tämä tulisi kohdata ymmärrettävästi siten, ettei tuo tunne tartu koko työyhteisöön, mutta samalla myös siten, ettei itse henkilöä tuomita. 

Käytännön vinkkinä Tuominen muistuttaa, että hyödyllisintä on usein lähestyä kysymällä asiasta. Emme voi olettaa, mitä joku toinen todella tuntee tai miten hän asiat kokee. 

– Tällaisessa tilanteessa on oleellista ottaa ilmatilaa ja sietää epämiellyttäviä tunteita, Tuominen kiteyttää. 

Tunteet eivät mahdu exceliin

Kahvit on juotu. Tuominen vilkaisee kelloaan ja toteaa, että hänen täytyy suunnata kohta seuraavaan tapaamiseen. Totean, että myös itselläni puskee muita työtehtäviä päälle. Tämä on valkoinen valhe, sillä loppupäiväni on kalenteroitu vapaaksi. 

Tuominen haluaa nostaa esiin vielä armollisuuden. Se on tärkeää, sillä aina ei ole mahdollista kyetä sietämään epämiellyttäviä tunteita mallikkaasti. Myös tämänkaltaisen keskeneräisyyden ja inhimillisyyden hyväksyminen on tärkeää. 

– Työelämän yksi haaste on siinä, että useimpien koulutus perustuu lineaariseen ja loogiseen osaamiseen. Tunteet eivät kuitenkaan mahdu exceliin. 

”Ihmiset eivät käyttäydy tahallaan huonosti. Tunteiden takana on yleensä jokin tarina.”

Tuominen vertaa tunteita vieraan kielen opetteluun. Kun opit uuden kielen, et voi estää aivojasi ymmärtämästä sitä. Tunteet ovat samanlaisia. Jos opit tunnetaitoja, osaat myös käyttää niitä. 

– Kuten kielen opiskelussa voi löytää uusia sanoja, myös uusia tunteita on mahdollista löytää ja opetella. Oleellista on asenne. Jos tunteita lähtee opiskelemaan kuin opiskelisi uutta kieltä, siitä kasvaa taito. 

Kohtaamisemme Tuomisen kanssa päättyy. Halaamme vielä tuttavallisesti Pamelan ulkopuolella, jonka jälkeen suuntaamme Bulevardia eri suuntiin. 

Inspiroiva keskustelu jää monilta osin mieleeni. Palastelen sitä mielessäni. Päällimmäiseksi nousee jokin mitä Tuominen sanoi haastattelunauhurin sulkeuduttua. 

Hän totesi jokseenkin näin: 

“Miksi me ihmiset emme tekisi jokaisessa kohtaamisessa jotain kivaa? Olisimme toisillemme läsnä ja sanoisimme jotain kaunista. Näin tehdessämme douppaisimme ennen kaikkea itseämme ja lisäisimme oksitosiinia. Näin on mahdollista tehdä joka päivä, jos vain valitsemme niin.”

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Kuvat: Elina Simonen

Bonfire

Lisää vaikuttajalta Bonfire


Lisää kategoriasta Työhyvinvointi