Buranaa henkilöstön sometuskaan, jonka johtaja aiheuttaa

”Ootko muuten kuullut, että Sörsselsson&co:ssa ei ehkä oo asiat ihan niin hienosti kuin niiden johtaja somessa kertoo?” -Oon. Ja parista muustakin oon.

Tällaisia keskusteluja käyn, ikävä kyllä, yhä useammin. Tilanne on samankaltainen kuin ennen vanhaan, jos yritys lupasi mainonnassaan kuun taivaalta, mutta tuotteet ja palvelut eivät sitten olleetkaan sitä luvattua. Asiakkaat pettyivät ja kiukustuivat. Markkinointiväki oppi nopeasti olemaan lupaamatta mitään, mikä ei ole a) totta, b) mahdollista saavuttaa. Markkinointiväki oppi myös luovimaan toivotun todellisuuden ja nykyhetken välimaastossa tehden loistavia tuloksia. Viestintäväestä puhumattakaan.

Perinteisen median palstoilla paistatelleet johtajat ovat vihdoin löytäneet sosiaalisen median – ja monet heistä ovat jopa huumaantuneet siitä. Dialogia käydään innolla ja omasta näkökulmasta lähtien kerrotaan kaikkea upeaa, mitä omassa firmassa on suunniteltu, tekeillä ja jo tehty. Tarinat uppoavat someyleisöön kuin veitsi voihin, sillä ”ei tehrä tästä ny numeroo” -henkinen viestintä kyllästyttää jo melkein kaikkia suomalaisia. Paitsi ehkä kaikkein pohojalaasimpia insinöörejä, heitä, jotka vielä pelastavat maailman. Heitä, jotka tekevät niitä maailmanluokan innovaatioita, joista me joskus kymmenen vuoden kuluttua sitten intoilemme joukolla. Mutta emme vielä, emme, sillä ne eivät vielä ole heidän mielestään valmiita intoiltavaksi.

Takaisin noihin innostuneisiin johtajiin. Jos asioita tarkastelee heidän todellisuudestaan käsin, niin juuri niinhän asia ovat, kuin he kertovat. Uutuutta pukkaa, uudistetaan toimintatapoja, keksitään mitä uskomattomampia uusia bisnesmalleja, ollaan tietenkin mukana digitalisaatiossa ja irrotellaan oikein kunnolla eli pelataan ihan muilla pelikentillä kuin meidän alalla perinteisesti on pelattu. Koen suurta myötätuntoa johtajaa kohtaan, sillä hänen tehtävänsähän nimenomaan on maalata selkeitä kuvia, inspiroida ihmisiä, rohkaista ja luoda uutta bisnestä. Jokin on silti mennyt pieleen.

Toisaalla nimittäin organisaatio kärvistelee jatkuvien uudistusten keskellä. Ihmiset eivät ole ehtineet edes edellisestä uudistuksesta toipua, eikä kukaan ole kunnolla kertonut, mikä on yrityksen tärkein päämäärä – tällä viikolla. Sillä viime viikolla se oli vielä jotain ihan muuta. Ainakin, jos johtajan somepostauksiin on luottaminen. Ihan ensimmäisten kuukausien ajan niistä postauksista oltiin hämmästyneen innostuneita, sillä johtaja oli aiemmin laskeutunut alas sieltä norsunluutornistaan kerran vuodessa tulosta kymmenillä pauverpointtisivuilla avaamaan. Nykyisin jatkuvat, kymmenet päivittäiset, somepostaukset pääosin ärsyttävät, jopa hermostuttavat.

Johtaja kuulee lopulta kaikuja henkilöstön tyytymättömyydestä, mutta kuittaa ne johtajan peruslauseella ”no, ainahan ihmiset valittavat muutoksesta”. Lupauksen ja totuuden välinen kuilu kasvaa yhä syvemmäksi, ja pian ulkopuoliset alkavat käydä keskusteluita, joihin tekstini alussa viittasin. Niiden vaikutus henkilöstökokemukseen ja sitä kautta asiakaskokemukseen on suuri. Aikoina, jolloin hyvistä ihmisistä on jatkuva pula, yrityskulttuuri- ja työnantajamielikuvan tulisi vastata todellisuutta, eikä todellakaan aiheuttaa pettymyksiä ihmisille.

En olisi uskonut kirjoittavani tätä tekstiä. Olen vuosien varrella rohkaissut johtajia usein mukaan keskustelemaan somessa, mm. täällä. Olen myös valmentanut johtajia innostamalla ja kädestä pitäen opastamalla – tämä tässä on hästäg -tyyppisesti. En olisi ikinä uskonut, että suomalainen johtaja voisi unohtaa juurensa. En olisi uskonut, että hän maalaisi liian kirkkaita kuvia maailmasta, jonka saavuttamiseen omat ihmiset eivät usko. Loisi viestinnällään vääriä lupauksia odotettavissa olevasta henkilöstökokemuksesta. Asiakaskokemuksesta nyt puhumattakaan.

Yrityksen arvon kasvattaminen perustuu tässä maassa edelleen rehellisyyteen ja luottamukseen. Henkilöstön luottamuksen voit saavuttaa toteamalla, että kyllä, tavoittelemme suuria, mutta emme todellakaan ole vielä siellä. Matka sinne on pitkä, ja sen teemme yhdessä teidän kanssanne. Et intoilemalla siitä jatkuvan pelin strategiasta, jota juuri nyt suunnittelet mielessäsi. Vaan tekemällä sen. Yhdessä.